Pikkuhiljaa alkaa arkirutiinit löytyä, kuten varmasti on huomattu jo kirjoitustauostakin. En kuitenkaan ole vieläkään vakuuttunut voiko tätä arjeksi kutsua, jos pihalla kasvaa palmu ja keskilämpötila on yli 30 astetta.
Kurssivalinnat menivät lopulta hyvin, kunhan vain löysin oikean henkilön. Nanyang Business Schoolissa (NBS) ei juurikaan ollut halua auttaa vaan erinäisten puhelinsoittojen, toimistossa käynnin ja sähköpostien jälkeen ilmoittivat minulla olevan mahdollisuuden suorittaa kaksi kurssia. Tämä kaksi kurssiahan ei siis riitä pitämään TTY:tä saati Kelaa tyytyväisenä. Tämän lisäksi toinen NBS:n tarjoamista kursseista oli Teknologiaoikeus, jonka olen jo käynyt. Kun en ollut tähän tyytyväinen niin kehottivat minua kyselemään kursseja muilta tiedekunnilta, vaikka minut hyväksyttiin opiskelemaan nimenomaan NBS:ään. Todettuani taistelun heidän kanssaan kovinkin hyödyttömäksi, suuntasin kohti opiskelijapalveluita. Siellä Audrey -täti valitsi mulle kurssit, vapautti paikat koneelta ja lisäsi mut niille. Pienoinen huppista siinä paniikissa kävi ja käyn tässä parhaillaan Operaatiotutkimuksen kurssia uusiksi, tosin ei lasketa käsin tai Matlabilla vaan Excelillä. Kurssin nimi oli kovin harhaanjohtavasti "Management Decision Tools", eipä tullut mieleenkään et kyseessä on matikan kurssi..
Chinatownista löytyi vähän parempia katuja, tosin ei vieläkään vetänyt vertoa Bangkokille. Tosin kuten kämppis totesi niin ajoittain koko Singapore tuntuu olevan yhtä isoa Chinatownia. Täällähän 70% asukkaista on kiinalaisia tai heidän jälkeläisiään.
Kiinalainen uusi vuosi oli aikamoista hulinaa tai varsinkin ennen sitä. Ohessa Chinatownista myyntikoju, koristeita oli tarjolla enemmän kuin Suomessa jouluna.Osapuilleen kaikki oli punaista, koska sen uskotaan tuovan onnea. Ananaskoristeita oli paljon, koska kiinaksi ananas lausutaan melkein samalla tavalla kuin onnentoivotus tai jokin muu vastaava hyvää ja iloisuutta tarkoittava asia. Tämän lisäksi koristeissa oli paljon jäniksiä ja pupuja, eletäänhän nyt jäniksen vuotta. Hirveän vakavasti sitäkään ei kaikkialla oteta, vaan koristeista löytyi myös Väiski Vemmelsäärtä. Kiinalainen uusivuosi itsessään oli kuin pitkä joulu. Aatto oli keskiviikkona, jolloin ei enää juurikaan luentoja järjestetty ja kaikki kaupat menivät aikaisin kiinni. Aattona kiinalaiset syövät perinteisesti lähimmän perheen kesken. 1. pyhäpäivänä mennään puolestaan miehen suvun luo ja 2. pyhäpäivänä vaimon suvun luo. Noin neljäntenä päivänä elämä alkoi normalisoitua ja kaupa
t aueta, joskin koristeita on vieläkin kaikkialla. Mullakin on pari jänistä seinällä :) Piristävät kummasti kun eihän mulla täällä mitään tauluja tai muita kuvia ole. Tuossa toisessa kuvassa on Singaporen suurin buddha temppeli, josta osannen kertoa enemmän kunhan seuraavan kerran menen Chinatowniin. Sisälle ei siis pääse mikäli polvet tai olkapäät näkyvät. Tarjolla oli kyllä huiveja, mutta olivat sen verran pieniä että en millään saanut molempia peitettyä yhdellä tai viritettyä useampaa pysyväksi kokonaisuudeksi ilman hakaneuloja.
Viime viikonloppuna oltiin lomailemassa seitsemän hengen vaihtariporukalla Bintanilla, Indonesiassa. Se on vain vajaan tunnin lauttamatkan pääs
sä Singaporesta, joten paljon täkäläisiä käy siellä viikonloppuisin. Tosin lauttaterminaali on toisella puolella Singaporea, joten sieltä on vielä parin tunnin matka kampukselle. Vesi oli kirkasta, hiekka tosi valkoista ja palmuja riitti. Oli vielä sellasia hienoja palmuja, jotka kaartuivat veden päälle. Meillä oli vielä hieno hotelli, missä oli tosi mukavat sängyt ja uima-allaskin löytyi. Hintaan sisältyi vielä ilmainen kuljetus sisarhotellille, jossa oli tarjolla vesiurheilua ja aktiviteettia jokaiseen lähtöön. Minieläintarhakin sieltä löytyi. Paljoa muuta tekemistä siellä ei ollut hotellin tarjoamien aktiviteettien lisäksi kuin maata rannalla ja ottaa aurinkoa. Lauantaina illalla käytiin Tanjung Pinangissa, 
saaren suurimmassa kaupungissa, syömässä. Aika herkeämätöntä tuijotusta oli kun mentiin paikallisten katukuppiloihin, tosin eipä siellä muita länsimaisia edes näkynyt. Pelkkää uteliaisuutta siis, mutta yksin olis saattanut tulla epämukava olo. Meinattiin ensin mennä ravintolaan, näytti vielä oikein hienolta paikalta valkoisine pöytäliinoineen. Siellä ei kuitenkaan ollut ruokalistoja, vaan pöytään kannettiin yksi tai kaksi kappaletta kaikkia ruokalajeja ja siitä sai itselleen valita mieluisimman. Muuten ihan toimiva ja mielenkiintoinen systeemi, mutta kukaan ei puhunut englantia niin paljoa että olisi voinut meille kertoa mitä mikin ruoka sisältää ja paljonko ne maksavat. Sunnuntaina käytiin Kaitlynin kanssa kävelemässä pitkin tietä ja ihmettelemässä paikallista kalastajakylää. Vaikka hotelli oli hieno, niin pelkästään sen perusteella ei osannut kyllä sanoa onko Aasiassa, Etelä-Euroopassa vai Karibialla. Niinpä haluttiin nähdä myös jotain paikallista tuon edellä mainitun kaupungin lisäksi. Oli kyllä aivan eri maailma samantien kun hotellin porteista käveli pihalle. Kaikki ihmiset olivat tosi leppoisen oloisia, tuollainen hidas ja stressitön elämä tekisi varmasti hyvää itse kullekin. Kaikki ohiajaneet autot ja skootterit tööttäili ohittaessaan ja vilkutti meille. Pari tarjosi kyytiäkin, täällä on aina tilaa vielä yhdelle tai kahdelle matkustajalle.
