Kuvia Thaimaasta ja Malesiasta

Nyt kun on oma kone käytössä niin saa kuvia liitettyä uusiin kirjoituksiin. Tässä parhaita paloja ajalta ennen kuin saavuin Singaporeen.

Khaosan Road Bangkokissa. Parikymmentä vuotta sitten Bangkokissa oli isot festivaalit ja kaikki kohtuuhintaiset majapaikat olivat täynnä. Niinpä Khaosan Roadin asukkaat keksivät vuokrata asunnoistaan huoneita budjettimatkailijoille. Nykyään koko katu on täynnä hostelleja, matkatoimistoja, pubeja, ruokapaikkoja ja matkamuistomyyjiä. Sieltä saa siis kaiken tarvitsemansa. Paikallisia asukkaita siellä tuskinpa enää on.

Thaimaalaisista 95% on buddhalaisia. Se näkyy myös katukuvassa: kaikkialla on alttareita ja patsaita. Niiden eteen viedään erilaisia uhrilahjoja, yleensä jotain syötävää ja juotavaa. Ehdottomasti suosituimmat tarjottavat olivat kokonainen ananas ja punainen fanta. Kuvassa oleva buddhapatsas oli Cha amissa ja jostain syystä paikalliset olivat tuoneet sen eteen valtavasti erilaisia pieniä buddhapatsaita ja koriste-esineitä.

Matkatoimistojen tarjoamat kuljetukset Cha amista parin kymmenen kilometrin päähän Hua Hiniin olivat käsittämättömän ylihinnoiteltuja ja maksoivat 400 bahtia (~10 euroa). Niinpä päätettiin lähteä Niinan kanssa junamatkailemaan huomattavasti kohtuullisempaan kuuden bahtin hintaan. Rautatieasemalla junaa odottaessa joukko paikallisia miehiä saapui paikalle resiinalla. Paikalliset eivät olleet hämmentyneitä, joten kaipa tämä on ihan tavallista.

Kuninkaallisten asema Thaimaassa on aivan käsittämätön. Heistä ei saa puhua mitään pahaa ja edes seteleitä ei saisi rypistää, koska niissä on kuninkaan kuva. Kaikkialla teiden varsilla ja kaupungeissa on isoja värikuvia kuninkaasta nuorena. Nimenomaan nuorena ja loistokkaana, yhtään tuoretta kuvaa ei näkynyt missään. Hua Hin on vain parin sadan kilometrin päässä Bangkokista, joten aikojen saatossa se on ollut myös kuninkaallisten lomanviettopaikka. Lähistöltä löytyy myös heidän lomapalatsinsa, joka tosin nykyään palvelee turistinähtävyytenä. Kuvassa kuninkaallinen odotushuone Hua Hinin rautatieasemalla.

Hua Hinin ranta. Paikoitellen aika likainen ja vesi sameaa, mutta aurinkoa riitti enemmän kuin tarpeeksi. Ainoastaan yhtenä päivänä oli pilvistä ja sateista, mutta punaisesta ihosta päätellen aurinkorasva olisi silloinkin ollut tarpeellista. Makoilua häiritsivät ainoastaan yli-innokkaat kauppiaat, jotka tulivat esittelemään pöytäliinojaan auringon eteen.

Matkalla Koh Taolle. Bussi saapui Chumpornin satamaan kello 05 aamulla, vaikka lautta lähti vasta paria tuntia myöhemmin. Siinä rannalla aamupalaa mutustellessa oli aikaa ihailla upeaa auringonnousua. Kuvien ottaminen oli hivenen haasteellista, mikäli ei halunnut niihin mukaan pariakymmentä innokasta turistia ottamassa niinikään kuvia.

Koh Tao on pieni saari Koh Samuilta pohjoiseen. Kehittynyt viime vuosina valtavasti, mutta vieläkään sinne ei tehdä pakettimatkoja. Erityisesti sukellus tuo paljon turisteja, koska saaren ympäristössä on kirkkaat vedet ja paljon nähtävää. Yksi Thaimaan parhoista sukelluskohteista siis. Minähän en sinne veteen kalojen syötäväksi mene, joten rentouduin pari päivää kiertelemällä ympyrää ja nauttimalla siitä, että siellä ei ollut katukauppiaita tyrkyttämässä palveluitaan.

Koh Taolta matka jatkui Koh Samuille, jossa olin sopinut tapaavani muutamia kavereita Suomesta. Tyttöjen kanssa päätettiin jättää Full Moon Partyt väliin uutena vuotena ja sijoitettiin rahamme päiväpakettimatkaan, johon kuului kaikennäköistä aktiviteettia saarella. Elefantit olivat huomattavasti pienempiä kun olin luullut, tosin kyllä tuolla huojuvalla tuolilla tuli pientä korkeanpaikan kammoa.

Tiikerinpennun kynnet olivat kyllä leikatut, joten raapiminen ei onnistunut. Ilmeisesti pidin kuitenkin maitopulloa aivan liian kaukana (tyhmä minä!), joten vasemmassa kädessä oli kynsien painaumat loppuillan. Vaikka olikin vielä pentu, niin tosi jäntevä ja lihaksikas. Ei yhtään samanlainen paijattava lötköpötkö kuin kissanpentu.

Eläintarhan jälkeen pakettimatka jatkui Namuangin vesiputouksille. Pääsimme myös uimaan vesiputouksen alapäähän. Virtaus oli kuin isommassakin koskessa ja vettä roiskui kaikkialle.

Bungalowimajoitus oli muuten oikein hyvä, mutta vähän turhan lähellä lentokenttää. Ensimmäisen kerran lentokoneen nähdessäni, luulin että se laskeutuu hotellin uima-altaaseen. Lentoja oli noin aamukuudesta puoleenyöhön, joten jokaisella kerralla siihen herätessäni luulin kolmannen maailmansodan alkaneen. Saatiinpa kuitenkin ylimääräinen ohjelmanumero, kun yritettiin Kaisan kanssa saada mahdollisimman hyvää kuvaa laskeutuvasta lentokoneesta. Olivat alhaalla.

Noin 22 tunnin bussimatkan jälkeen Koh Samui vaihtui Phuketiin. Tein vähemmän perinteisen ratkaisun ja päätin pysyä pari päivää Phuketin kaupungissa. Se oli yllättävän iso, joten kierreltävää riitti, ja ensimmäistä kertaa Bangkokin jälkeen löysin tieni ostoskeskukseen. Rinkan paino kasvoi arviolta useammalla kilolla.

Railay West beach Krabilla. Jylhiä kallioita, turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa. Kyseinen niemi on vuorten ympäröimä, joten sinne ei pääse kuin veneillä. Niinpä siellä ei ole ollenkaan skoottereita ja autoja. Teitäkään ei ole, vaan siellä pääsee kulkemaan pieniä polkuja pitkin.

Yhden polun varrella oli kokonainen apinaperhe istumassa aidalla. Laumassa oli niin vastasyntyneitä poikasia (kuvassa) kuin todella vanhojakin apinoita. Kovinkaan lähelle ei silti parane mennä, koska apinat eivät ole mitään lempeitä eläimiä.

Pranang Cave Beach oli upein ranta, jonka olen koskaan nähnyt. Kuva ei tee sille oikeutta. Valitettavasti monet muutkin turistit olivat tämän huomanneet ja ranta oli tupaten täynnä. Upeiden maisemien ja todella kirkkaan veden lisäksi hiekka oli niin hienoa ja pehmeää, että olisin voinut luulla seisovani vaahtomuovipatjalla.

Longtailboat Ao Nangin rannassa. Huomaa kuvassa myös matkaehtoja räikeästi rikkovat ukkospilvet. Onneksi ehdin juuri pois vesiltä ennen kuin alkoi salamoida.

Auringonlasku Ao Nangin rannassa. Parina iltana istuin tätä ihailemassa noin tunnin verran ja syömässä jätskiä. Lomalla on hyvä olla kun aikaa riittää tällaiseenkin.

Ao Nangin nightmarket, joka levittäytyi aina iltaisin pääkadun varteen. Ruoka oli usein parempaa kuin ravintoloissa ja sen kruunasi vielä pannukakku, jonka välissä oli banaania ja nutellaa. Yhteensä tällainen kahden ruokalajin illallinen maksoi noin 1,50-2 euroa.

Koh Lanta ja auringonlasku.

Parempia bungaloweja ja uima-allas. Itsessään hotelli oli siis oikein hienoa ja tasokas, samaa ei voi kylläkään sanoa mun majoituksesta.

Bambuötökkämaja. Näyttää paljon inhimillisemmältä ja paremmalta kuin mitä se oli oikeasti. Hotellissa ei ollut mitään muuta vapaana ja vatsataudissa ei paljoa muita vaihtoehtoja kierrellä. Viisi päivää ja viisi yötä, edes uima-altaalle en päässyt. Ei enää koskaan.

Huomaa erityisesti tehokkaat tuuletusaukot, josta myös isommat ötökät pääsivät halutessaan sisään. Kaikki vähänkin tärkeä tai tarpeellinen tavara oli moskiittoverkon sisäpuolella sängyssä, jotta sieltä ei tarvinnut poistua kuin käymään vessassa. Mikä oli kyllä vatsataudissa vähän turhan usein.

Iivana Julma juniori. Ihan samannäköinen ja luonteinen kuin meidän iikku, mutta toistaiseksi minikokoinen.Nenäkin näytti yhtä mustalta kuin iikulla takassa käynnin jälkeen. Tosin tämä katti ei syönyt juustoa eikä jätskikään oikein maistunut. Tuttu meteli kuitenkin nousi, mikäli lautasella oli kinkkua eikä sitä pudonnut vahingossa lattialle.

Vietin yhden päivän Krabin kaupungissa odottaessa lentoa Kuala Lumpuriin. Siellä oli vielä enemmän nähtävää kuin Phuketissa ja jokaisen rantalomailijan kannattaisikin uhrata päivä tai kaksi myös kaupungin nähtävyyksille. Myös hintataso on huomattavasti edullisempi kuin rannoilla, joten tuliaiset kannattaa ehdottomasti ostaa kaupungista. Kuvassa temppeli.

Söin aamiaista ja päivällistä skandinaavisessa ravintolassa (näin saa tehdä jos on ollut kipeä) ja tanskalainen omistaja toi luettavakseni heidän itse kokoamansa oppaan Krabin kaupungin nähtävyyksistä. Sen perusteella osasin valita reittini oikein, jotta näin muun muassa kuvassa olevat liikennevalot.

Kiinalainen uusi vuosi lähestyy, sitä vietetään tänä vuonna 2.-5.2. Tuleva vuosi on jäniksen vuosi ja se näkyy kaikkialla katukuvassa. Täällä Singaporessa Chinatownin juhlallisuudet ovat jatkuneet koko kuukauden. Touhotus on paljon pahempaa kuin Suomessa jouluna ja esimerkiksi kaikki bussit Malesiaan on loppuunmyytyjä jo nyt. Kuvassa oleva pupu oli Kuala Lumpurissa ostoskeskuksen ulkopuolella koristeena.

Petronas Towers on Kuala Lumpurin kansallisen öljy-yhtiön Petronasin pääkonttori. Autourheilua seuraaville yhtiö saattaa olla tuttu Formula 1 kisoista. Samalla rakennus on kaupungin ehkä tunnetuin maamerkki ja se oli maailman korkein pilvenpiirtäjä aina vuoteen 2004 asti. Kuvassa näkyy myös trooppinen sadekuuro, joka pääsi yllättämään noin kahden minuutin metromatkan aikana.

Petronas Towersien alapuolella oli valtava ostoskeskus, josta löytyi muun muassa Guccin ja Pradan liikkeet. Luottorajan ylittäminen olisi siis ollut varsin helppoa, mutta onneksi oli niin ylihinnoiteltua etten viitsinyt jäädä shoppailemaan. Mangosta tarttui mukaan yksi toppi ja sekin oli ihan Suomen hinnoissa.

Känkkäränkkäpäivä

Nyt ei ole hyvä päivä.

Tällä hetkellä kurssivalinnoistani 16 on hylätty ja 1 hyväksytty. Tosin sillä yhdelläkään ei ole enää vapaita paikkoja, jotta sille voisin edes ilmoittautua. Maanantaina palaan takaisin tiedekunnan tädin riesaksi. Jos mä olisin halunnut olla vapaalla koko kevään niin varmasti oisin sellaisen ratkaisun tehnyt enkä olisi käynyt koko hakurumbaa läpi NTU:n kanssa. Toisaalta jos olisin halunnut suorittaa vain jotain satunnaisia kursseja enkä itseäni kiinnostavia pääaineen kursseja, joita ei edes tarjota TTY:llä, niin olisin varmastikin hakenut Balin yliopistoon opiskelemaan surffausta ja rannalla makoilua.

Visan luottoraja täynnä. Itsepä olen ostanut läppäriä ja nostanut kaikki elämiseen tarvittavat rahat sieltä. Tämä sinänsä ei harmittaisi, jos tilillä ei olisi rahaa. En siis ole elänyt yli varojeni vaan ainoastaan maksanut luottokortilla, koska koen sen turvallisemmaksi kuin pankkikortilla maksamisen. Täällä ei vaan automaatit anna automaatista rahaa mun debit kortiltani eikä yhdistelmäkortin pankkipuolelta joka on siis niin ikään kansainvälistä muotoa oleva debit. Pankilta tulee oikein hyödyllisiä neuvoja kuten kehotuksia tarkistaa pin koodin oikeellisuus ja toteamuksia että kortissa ei voi olla vikaa kun sillä pystyn maksamaan. Kehottivatpa myös nostamaan rahaa luotolta, kun en sitä tililtä saa. Niin, juurikin siltä luotolta mistä raja on jo täynnä. Yhtälönä en oikein ymmärrä tämän vaikeutta. Kaksi kansainvälisesti toimivaa pankkikorttia ja molemmilla tileillä riittävästi katetta. Kyllä, sen pitäisi tarkoittaa käteistä lompakossa.

Tänään suunniteltiin matkaa ensi viikonlopuksi kun on kiinalainen uusi vuosi. Malesiaan ei pääse kun kaikki kohtuuhintaiset kulkuvälineet ovat jo täyteen varattuja, suuntana siis Indonesia. Sanoin muille, että olisin itse lähdössä tiistaina tai keskiviikkona kun ei niitä kurssejakaan ole. Hostellia ei löytynyt netistä, niin lupasin samalla sitä katsella kerta olen menossa aikaisemmin. En kuitenkaan varannut vielä matkaa, koska halusin vielä kysyä kämppikseltä tuleeko se mun kanssa aikaisemmin. Sitten siinä yks saksalainen tyttö tivaa noin kymmenen kertaa oonko varmasti lähdössä vai teenkö heille oharit ja sitten he ovat ihan pulassa ilman hostellia. Luulisi että olisi kerrasta uskonut kun sanoin olevani sinne lähdössä vaikka en juuri siltä istumalta lippuja varannutkaan. Ärsyttävää kun ei voi uskoa kerrasta tai kahdesta. En myöskään koe omaavani mitään erityisiä taitoja hostellin löytämisessä ja he varmasti pärjäisivät myös ilman minua matkassa.

Ulkona sataa vettä. Alkoi juurikin silloin, kun sain aamulla pyykit kuivumaan. Kone ei edes lingonnut kunnolla lopuksi ja olivat ihan läpimärkiä kaikki. Ovat muuten vieläkin. Asuntolan ulkokäytävillä ja portaikoissa oleva laattalattia on tappavan liukas sateella, hyvä kun uskaltaa vessassa käydä. Sen lisäksi tuulee ja on kylmä, jouduin kaivamaan pitkähihaisen paidan kaapista. Tämän lisäksi vessassa on aina iltaisin useampia ampiaisia. Ainoa lohtu tässäkin on, että ne tulevat sinne kuolemaan ja löytyvät aamuisin lattialta.

Mun singaporelaiseen numeroon tulee kummia puheluita. Yks numeroista on indonesialainen ja pari muuta paikallisia. Jos vastaan niin sieltä ei kuulu mitään muuta kuin 'hallo.. hallo'. Tätä on jatkunut siitä asti kuin tuon liittymän ostin. Pahimpina päivinä aloittavat ennen kahdeksaa ja puheluita tulee kymmenittäin päivässä. Tokihan kuvioon kuuluu myös, että SingTel veloittaa myös vastaanotetuista puheluista. En ole enää vastannut, mutta ärsyttää silti. Ihmiset katsoo kummissaan julkisilla paikoilla kun puhelin soi laukussa enkä vastaa siihen tai kun lyön vaan punaista luuria korvaan. Nokialaisessa ei ole mahdollisuutta torjua tietystä numerosta tulevia puheluita.

Yliopiston kuntosali on onnettoman pieni, tosin sielläkin käynti vaatisi urheilukaupassa käyntiä. Jotkut jumppahousut pitäisi ainakin ostaa eikä lenkkaritkaan olisi huono ratkaisu. Niillä voisi käydä myös lenkillä, jos jaksaisi. Tosin tuleehan tässä lenkkiä tarpeeksi kun noita portaita ravaa päivittäin useampia kertoja. Jotkut siistit kengätkin pitäisi ostaa, tuntuu tyhmältä lähteä kangaskengissä baariin kun kaikilla muilla on korkokengät. Tosin eipä mulla oikeastaan mitään siistejä vaatteitakaan ole. Enkä edes jaksaisi lähteä ostoksille, paria kenkiä olen koittanut mutta näillä on ihan eri mallinen jalka. Kivat vansit löysin, mutta en raskinut ostaa. Ne sentään olivat sopivat.

Onneksi kanttiinista sai ostettua Mars patukan. Taidanpa syödä sen ja mennä nukkumaan. Huomenna on varmasti jo parempi päivä ja tätäkin päivää lohduttaa kovasti kun kaveri sanoi että sitäkin känkkäränkättää. Toinen kaveri kyllä kävi tossa ovella äsken ja kysyi maistuisko Pizza Hutin pitsa. Täältä saa kotiinkuljetuksella niin ei tarvi ravata portaissa. Hyvä ruoka, parempi mieli. Väsyttääkin.

Lomalainen suurkaupungissa

Nyt sitten kävi niin, että yhtään mun kurssivalinnoista ei hyväksytty. Olen kyllä lähettänyt uudet valinnat, mutta vastauksia en ole saanut. Tiedekunnan täti kehotti odottamaan vielä pari päivää ja palaamaan takaisin, jos mitään ei kuulu. Mun loma siis jatkuu, muut käyvät luennoilla. Ehdinpähän hoitaa asioita vaikka millä mitalla. Tänäänkin siivosin huoneen puolikkaani lattiasta kattoon. Saa nähdä kuinka pahasti jään jälkeen opinnoissa tämän takia. Näillä on ilmeisesti aika kova tahti ja paljon asiaa. Onneks ainakin joillain kursseilla on tällä viikolla ollut luennot peruttuna tai ne on kestänyt vaan esittelyn verran.

Käytiin lauantaina illalla keskustassa ihmettelemässä mitä kaikkea täältä oikein löytyykään ja yhtenä kohteena oli Merlion patsas, joka on ensimmäinen Singaporeen rakennettu turistinähtävyys. Puoliksi leijona, puoliksi kala. Singaporehan (Singapura) tarkoittaa leijonan kaupunkia. Nimensä kaupunki on saanut aikoinaan, kun Singaporen perustaja ja Indonesian prinssi vierailullaan näki leijonan. Sunnuntaina käytiin puolestaan Sentosan saarella makoilemassa tuontihiekkarannalla, eipä siellä oikein muuta opiskelijabudjetilla tehdä. Hinnat oli paljon korkeemmat kuin Suomessa. Tarjontaa riitti kyllä vaikka millä mitalla. Oli hiihtohissillä ajelua (siis anteeksi mitä?), perhospuutarhaa, sisälaskuvarjohyppyä, kasino ja Universal Studios. Ja tietenkin kopio Merlion patsaasta, joka oli silmämääräisellä arviolla alkuperäistä isompi. Näin muutamia mainitakseni. Paljon oli vielä rakenteilla ja tulossa pian, joten aikamoista viihdekeskusta turisteille ne sinne rakentavat. Ensi viikolla avataan kävelysilta VivoCityn ostoskeskuksesta suoraan saarelle, tällä hetkellä täytyy vielä kulkea metrolla. Eikä muuten ollut ihan perushinnoiteltu matka.

Opiskelijaviisumihakemus on jätetty, tällä hetkellä ei ole mahdollisuutta edes poistua maasta. Hakemuksen jättö itsessään meni oikein helposti, kun Immigration pisti pystyyn väliaikaisen palvelupisteen tänne NTU:lle. Sinne sitten papereiden kanssa suunattiin eilen aamulla. Suomessa otettu passikuva ei kelvannut, tausta oli väärän värinen. Viereisessä jonossa olleen opiskelijan kuva hylättiin, koska molemmat korvat ei näkynyt kokonaan. Ovat siis tarkkoja, mutta Singaporelaiseen (länsimaalaiseen!) tapaan viereisessä huoneessa oli väliaikainen valokuvaamo josta kuvat sai parissa minuutissa. Ongelmia meinasi tulla vasta siinä vaiheessa, kun piti sormenjäljet ottaa. Kyllä ne lopulta saatiin, mut aika kauan täti väänteli mun peukaloa ja ihmetteli. Enpä siinä kohtaa uskaltanut ees kertoa, että eipä niitä aina ennenkään oo saanu.. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Viisumi on noudettavissa ens viikolla.

Kuten ehkä ääkkösistä on ollut pääteltävissä, niin kävin vihdoin ostamassa itelleni läppärin. Vietin yhden päivän täällä sellaisessa tavaratalossa, missä on pelkkää elektroniikkaa myytävänä. Kuus kerrosta läppäreitä, kameroita ja kännyköitä. Täällä ei kyllä markkinatalous toimi ihan niin kuin Suomessa, vaan tovin kierreltyäni tajusin että kaikissa on sentilleen samat hinnat. Eroja oli ainoastaan koneen mukana tulevassa ilmaisessa krääsässä. Osa tuli suoraan valmistajalta (vuoden virusturva ja ulkoinen DVD soitin), mutta loput oli kauppakohtaisia lisiä. Se hyöty kiertelystä kuitenkin oli, että löysin itelleni mieleisen mallin (Toshiba nb520 turkoosina). Enemmän se maksoi kun olin alunperin budjetoinut hankintaan, mut totesin et parempi ostaa kerralla itelleen mieleinen. Kävin sen sitten eilen hakemassa läheisestä Jurong Pointin ostoskeskuksesta niin ei tarvinnut raahata metrolla kaupungin läpi. Sain vielä tosi paljon kaikkea sälää mukaan kun valitsin kaupan hyvin, mulla on nyt mm. tuuletinalusta, kaiuttimet, kuljetuspussi, hiiri, siivoustarpeet ja ties mitä muuta.

Tänään kävin Chinatownissa ihmettelemässä. Hivenen oli pettymys kun odotin samanlaista hulinaa kuin Bangkokissa. En sitten tiedä enkö löytänyt ihan oikeita huudeja vai alkaako hyörintä vasta illalla. Täällä on satanut vettä koko päivän niin hirveesti en viittinyt ulkona ihmetellä kun sukat alkoivat kastua. Kadut ei ainakaan ollu samanlaisia kapeita kujia ja ostoskeskuksissakin näytti olevan tuotteet hinnoiteltuna. Talot oli kuitenkin muusta Singaporesta poiketen matalia, ehkä 2-3 kerroksisia ja kaikki eri värisiä. Vierekkäin oli punaista, sinistä ja vihreetä. Kivan kontrastin muodosti myös niiden takana nousevat pilvenpiirtäjät.

Vihdoin Singaporessa

Tanaan paasin vihdoin Singaporeen ja NTU:lle asti. Tosin enpa ma ole viela kampuksen ulkopuolelta Singaporea nahnytkaan kuin bussin ikkunasta :)

Kampusalue on itsessaan valtava. Ta on ihan oma lahionsa. Taalla kulkee yliopiston ilmaiset Shuttle bussit ja sen lisaks kaks kaupungin linjaa seikkailee taalla ympyraa. Nailla busseilla paasee sit laheiselle linja-autoasemalle tai MRT asemalle. Julkinen liikenne on suhteellisen halpaa, sain tanaan matkustaa 4 singaporen dollarilla kaks tuntia. Olisin saanut viela halvemmalla, mut taalla ei saa busseissa vaihtorahaa.

Loysin oikean talon tosi kivuttomasti, bussissa oli jaossa pysakkilistaus niin pystyin tosi helposti seuraamaan missa mennaan. Tosin melkeen tuli itku kun paasin tuohon Hall of Officeen, kerroin tatille asiani ja annoin passini. Tati siina sitten hetken ihmetteli ja tuli takaisin kysymaan "This is Hall number 10, where you should be?" .. "at Hall number 10..?". En sitten tiia mika oli pulmana, mut tuon jalkeen huonekin loytyi. Tosin avainkortti ei ekalla yrittamalla toiminut ja on kylla sellanen 'koputa kortilla ovennuppia-vaanna kiekosta-toivo parasta' -viritelma, etta humalassa ei sisalle paase. Koti on korkealla. Ensin kavellaan ylamaki ja kahdet portaat. Sitten uus ylamaki ja viidet portaat lisaa. Hissia ei ole, mutta pakarat on terasta siina vaiheessa kun palaan takas Suomeen. Hivenen meinasi tulla hiki kun rinkan (painoa talla hetkella 18kg, hups) ja repun kanssa tepastelin ylos huoneeseeni.

Talo on oikein siisti kuin myos huone. Oli ihana saada purettua rinkka vaatekaappiin, jotenkin puhtaatkin vaatteet tuntuu tosi nuhjuisilta kun ne on survottuina pieneen tilaan. Kylppari taalla on jaettu ja nain just lapun et lamminta vettakin on saatavilla ainoastaan klo 6-10 ja 17-01. Pyykinpesukone loytyy ja sen kaytto on ilmaista. Luojan kiitos, jouduin jo eilen ostamaan lisaa puhtaita alusvaatteita. Vahan ollut laiskaa ta mun pyykkays viime aikoina. Taytyy huomenna kayda, ostin sopoja pastellinvarisia pyykkipoikiakin. Tassa on myos talon alakerrassa tietokonehuone ja sitten erinaisia harrastehuoneita. Huoneessakin on nettikaapeli, mutta se vaatis tietokonetta toimiakseen :) Vahan nyt tuli sellanen olo et viittinko ees ostaa kun tassa on nain katevasti mut taytyy kattoa kuinka ruuhkaiset naista tulee kun lukukausi alkaa. Ja toisaalta onhan oman kanssa aina vapaampaa.

Tutustuin tossa jo naapureihinkin, siihen oli lahistolle saapunut jo kaks kanadalaista tyttoa ja yks saksalainen. Istuttiin ja juteltiin jokunen tovi mun huoneessa ja kaytiin sitten viela syomassa. Puhuttiin et kaytais huomenna kattomassa Little Indiassa Hindujen uutta vuotta (?) tai jotain vastaavaa, sellaset ainakin Kuala Lumpurissa alkoi jo eilen ja jatkuu ainakin perjantaihin. Sainpa tanaan kuulla myos et meilla on kiinalaisen uuden vuoden aikaan vissiin kolmen tai neljan paivan loma koulusta :) Samalla kavin sitten tossa yhden kanttiinin vieressa olevassa marketissa. Se oli pieni, ehka normaalin suomalaisen k-extran kokoinen mut siella oli ihan kaikkea mita vaihtari vaan saattaa tarvita kampillensa! Astiat, kodintekstiilit, pesuaineet, loysin vihdoin jopa lankaa ja neulaa. Paidassa ollut reika Bangkokista asti. Huomasinpa myos tuossa et muille vaihtareille on tosi helppoa menna juttelemaan kun kaikki on vahintaankin yhta hukassa toistaiseksi. Ei Suomessa tulis mieleenkaan menna juttelemaan tuntemattomille kaupassa et mikas pesuaine oliskaan hyva valinta.

Huomenna taytyy kayda virallisestikin ilmoittamassa etta oon saapunut paikalle ja menna ihmettelemaan maksuja. Liikunta, tietokone ja paikallinen YTHS kustantavat ainakin jotain. Josko sitten saisin omat tunnukseni naihin koneisiin samalla ja paasisin valitsemaan kurssini uusiksi, ilmeisesti mikaan valinnoista ei ollut mennyt lapi. Siina voi sitten vierahtaa tovi jos toinenkin, mut mikas tassa on mukavampaa kuin koneella istuminen. Varsinkin kun ulkona on 32 astetta lamminta, aurinkoista ja Singaporeenkin ois kiva tutustua.

Kuala Lumpur!

Vihdoin Malesiassa ja suurkaupungissa. Taalla on paljon autoja, ihmisia, ostettavaa ja ihmeteltavaa. Huippua kuukauden rantailun jalkeen! Ihmiset on tosi ystavallisia ja puhuu tosi hyvaa englantia verrattuna Thaimaaseen.

Kavin eilen kiertelemassa ostoskeskuksissa. Ne oli valtavia ja jotenkin viela yhdistetty silleen, etta en ees huomannu koska siirryin keskuksesta toiseen. Adapterin etsimiseen meni pari tuntia (loytyi lopulta) ja seuraavat pari tuntia kun yritin selvittaa tietani ulos.. Noissa kun ei oo ees ikkunoita ja ne jatkuu maan paalla ja alla niin ei yhtaan tiia missa on ja mista vois paasta pihalle :) En ma ihan aktiivista ulko-oven etsintaa ottanut, vaan silleen kiertelin siina samalla kauppoja ja katoin ymparilleni. Vessoja onneks on joka kulman takana, muuten ois voinu tulla tan mun vatsan pienoisen arvaamattomuuden kanssa itku.

Kavin eilen myos alusvaateostoksilla. Rupes edelliset rintsikat olemaan niin huonossa kunnossa, et eivat kauaa ois pysyny enaa yhtena kappaleena. Menin sitten ostoskeskuksessa kauppaan, joka muistutti lahinna paikallista Anttilaa. Siella yritin ite ihmetella et mitas haluaisin kun paikalle tuli sellanen pieni, ehka 150 cm pitka oleva noin 60v myyja. Juurikin sen nakoinen, jolta jokainen osaa kuvitella pienen herttaisen aasialaisnaisen nayttavan. Sille parikin kertaa sanoin, etta osaan kylla ite selvittaa mita haluan ja en tarvi apua. Mutta vahanhan se oli kun mummille ois sanonu, etta ei tarvi kahvia keittaa. Siina sitten kun pengoin itelleni oikeaa kokoa, niin tati tuli tunkemaan mulle lisaa kun Malesiassa on kuulemma ihan eri koot kuin muualla ja han kylla nakee etta na on mulle sopivat. Nappasin ne sitten sen kummemmin kattomatta mukaani sovituskoppiin. Hyvinhan se tati oli arvioinut ymparysmitan 10 senttia ja kuppikoon kahdella pieleen.. :) Ostin sitten toisesta kaupasta ja ihan samaa kokoa kuin Suomessa.

Kalliimpaa taalla on kuin thaikuissa. Nyt taytyy jo miettia vahan et mita ostaa ja mita se maksaa kun thaikuissa pystyi vaan nappaamaan mukaansa kaiken kivan. Valuutat ihan hakusessa, kuukauden verran kun on elanyt bahtimaailmassa enka oo ees kaantanyt euroiksi niin nyt yritan naita kaantaa bahteiksi ja sit on kallista. Yhdessa kuitissa kun taalta sain niin oli euroina myos summa ja tosi kauan kesti hahmottaa et mita se ylipaataan tarkottaa kun joku maksaa 17 euroa. Taytyy kylla toistaiseksi kaantaa viela bahteista eteenpain euroiksi et ylipaataan raskii ostaa lahikaupasta ees vetta ja yrittaa vaan hahmottaa edes jonkin rahan arvoa :) Kavin tanaan kampaajalla, alkoi hiukset muistuttamaan lahinna oranssia harakanpesaa. Nyt on kivan keskiruskeat ja tasoitettiin vahan latvoja samalla. Mut sekin ois ollu thaimaassa paljon halvempaa.. Tosin taalla pystyin kommunikoimaan kampaajan kanssa ja kertomaan mita haluan :)

Niin, ja vissya taalta ei meinaa saada mistaan. Yhdesta kahvilasta bongasin "italialaisen vadelmanmakuisen kivennaisveden" hintaan paljon (=melkein 2 euroa..) kuin myos Starbucksista Perrieria hintaan viela enemman (= melkein 2,5 euroa..). Yhdesta 7/11 sta oon loytanyt ihan inhimilliseen hintaan. Mut sekin on vaan yhdesta. Hammentavaa tallainen kun Thaimaassa sita oli jokaisessa kaupassa, ravintolassa ja kahvilassa eika hintakaan ollu juuri enempaa kuin tavallisen vedella.

Railay - Koh Lanta - Krabi

Kavin perjantaina Ao Nangista Railayssa, se on sellanen pieni niemen karki mihin ei paase kuin veneella. Siella ei oo ollenkaan autoja eika mopoja, tosi rauhallista siis. Yhteensa kolme pienta rantaa ja muutama siina lahistolla. Noin 95% siella olleista turisteista oli ruotsalaisia, joten eikohan aurinkomatkatkin ala sita pian tarjota ellei jo tarjoakin. Se oli aivan upea paikka! Niin turkoosia vetta etten oo koskaan nahnyt ja hiekka oli valkoista ja hienoa. Niin hienoa, etta jos en ois tienny niin en ois osannu sanoa seisovani hiekalla vaan lahinna jollain pehmealla patjalla. Vuorenseinamat nousi pystysuorina vedesta. Kun kavelin pari sataa metria rannalta toiselle rannalle sellasta pienta polkua pitkin, niin sita reunustavalla aidalla oli apinaperhe! Yhteensa niita oli varmaan joku 10-15 siina ihmettelemassa. Yks oli selkeesti jo vanha, sitten oli pari pienta ja yks viela aitiapinan sylissa! Ihan vapaita apinoita siis. Osasin myos hienosti ajoittaa paluuni, alkoi satamaan noin viis minuuttia sen jalkeen kun paasin takas Ao Nangiin. Hyva siis etta lahin (ihan sattumalta!) niin ei tarvinnu veneilla ukkosilmalla.

Ao Nangista matka jatkui Koh Lantalle. Vahan siina bussimatkalla jo ihmettelin etta mikas on kun olo ihan vasynyt ja voimaton - eiko tytto kesta enaa kuumuutta. Seuraavan viiden paivan aikana tuli hyvin selvaksi, etta kyseessa oli ruokamyrkytys tai vatsatauti. Olin onneks ottanut majoituksen Lantalle etukateen matkatoimiston kautta niin ei tarvinnu sita lahtea ettimaan. Siina kohtaa kun bussi kaartoi mun hotellin pihaan niin olin jo ihan valmis tarttumaan vieressa istuneen saksalaisnaisen hattuun kun oli pienta alkavaa pahaa oloa. Siihen se ilo valmiista majoituksesta sitten paattyikin. Voihan bambumaja sentaan! Ma en oo elaessani asunut niin hirveassa paikassa (enka tule enaa asumaan). Muut mokit ymparilta oli oikein luksusta ja Aurinkomatkojen neljan tahden tasoa, mut sit oli muutama noita hokkeleita. Sen lisaks et ne oli rakennettu bambusta, niin seinissa oli niin isoja reikia etta meian iikkukin ois karannu niista. Yritin kysya oisko samassa hotellissa ollut mitaan muuta vapaana 'maksoi mita maksoi' -periaatteella, mutta ei ollut. Voimat ei riittanyt uuden hotellin etsimiseen ja toisaalta olin tosta jo maksanut parista ekasta yosta. Se hotelli sijaitsi viela noin keskella ei mitaan - siina oli joku freshmart ja hierontakoju vieressa. Lahimmalle 7/11:lle noin kymmenen minuuttia autolla. Siina otokoiden tayttamassa bambumajassa asuin siis viisi paivaa ja viisi yota. Kun olin viela kipea niin enpa ma sielta mokista mihinkaan paassyt, edes uima-altaalle makoilemaan. Phi Phi jaa odottamaan seuraavaa reissua. Nelja kiloa on painoa kadonnut viime lauantaista. Viiden paivan perusteella osaan siis sanoa Koh Lantasta seuraavaa: siella on paljon otokoita ja hotellin ravintolassa samannakoinen kissanpentu kuin meidan iivana pienena. Paljon siella rakennettiin, joten muutaman vuoden kuluessa on varmasti aika eri nakonen paikka.

Nyt oon takaisin Krabin kaupungissa, tulin tanaan aamulla veneella. Ihan viela ei uskalla minibussilla matkustaa kun ei tieda mita vatsa tykkaa :) Taalla mieli lepaa ja on hyva olla. Saan nukkua yksin ilmastoidussa huoneessa. Tiet on asfaltoitu ja hotellista tien toisella puolella on 7/11. Ostin (lue: taalla on kauppoja) asken pari sellasta nyoritettya rannekorua, sain kolme 70 bahtilla kun rannalla yks maksaa 100 bahtia. Piti ensin ottaa vaan yks mut en osannut paattaa minka haluan ja sit kun kuulin hinnan niin totesin et kolme on ihan hyva lukumaara :) Sen lisaks loysin Cafe Europan, tanskalaisen sedan ja ilmeisesti hanen thaimaalaisen vaimonsa pitaman kahvilaravintolan. Sain tanaan aamupalaksi ruisleipaa, jonka paalla oli lihapullia. Voi ihanuus mita luksusta! Aattelin kayda viela paivallisen syomassa siella, ihan jo senkin takia etta lansimaalainen ruoka on talle mun voinnilleni varmasti paljon parempaa kuin thaimaalaiset mausteet. Enka ma kylla muutenkaan pista pahakseni jos pari keitettya perunaa ja vahan lohta saa :) Kuukaus pian reissua takana, ei ihmekaan jos rupeaa valilla olemaan olo etta sois jotain muuta kuin riisia tai nuudelia.

Lennan huomenna Kuala Lumpuriin taalta Krabilta. Ens keskiviikkona mulla on lento Singaporeen, en siis ehdi olla Malesiassa kuin pari paivaa. Toisaalta onhan naita rantoja tassa jo nahty ja kaupunkilaistytto tarvii nyt kaupunkia ymparilleen.

Leonardo DiCaprion jalanjaljissa

Phuketissa meinas menna shoppailun puolelle. Ostoskeskus, jossa kavi visa. Mita muuta sita voiskaan toivoa? Loysin itelleni uudet lapsyt ja bikinit, olivat kylla ihan hankintalistalla. Niin, ja kangaskengat sadalla bahtilla (40 bahtia = 1 euro)! Tosin vanhoista en oo viela raskinut luopua, vaikka reikia alkaa olla pian enemman kun ehjaa kangasta :) Ehka sitten pian kun rinkasta loppuu tila. Tosin ma en kylla niista bikineista tiia ovatko bikinit vai alusvaatteet. Muuten kylla ihan bikinit, mut se paallikangas on satiininen tai jotain sellaista. Kaipa ta on sit jotain paikallista muotia ja kylla niissa toisaalta lukee et kayton jalkeen kuivattava. Mallikin on ihan bikininen. Kauheesti en kuitenkaan voinut shoppailla, visalasku kun menee vanhemmille niin jaan heti kiinni tallasista :) Lahtiessa viela harmittelin kun oli joululahjaksi saatu rinkkapussi vahan turhan iso ja lorpotti. No, eipa oo enaa..

Minibussimatka meni mun osalta oikein hyvin. Nouto oli puol tuntia myohassa, mut ei sen kummemmin valittamista. Tosin bussissa juttelin yhden kanadalaisen naisen kanssa, joka kertoi etta han oli jo istunut kyseisessa bussissa kaks tuntia ja mennyt ympari Phuketia.. Samaten kyytiin nousseet saksalaiset kertoivat, etta heidat puolestaan oli haettu hotellilta ja jatetty joitain kilometreja myohemmin tunniksi tien varteen odottamaan seuraavaa minibussia. Kavin eilen viela tuon kanadalaisen naisen kanssa paivallisella ja kavelemassa rannalla. Tuohon tulee iltaisin paakadun varteen sellanen epavirallinen 'night market', josta saa ruokaa vahan kuin suomessa festareilla. Sellasia pienia kojuja vierekkain, missa keskimaarainen annos maksoi 40 bahtia. Jalkiruoaksi viela pannukakkua, jossa oli valissa banaania ja nutellaa. Nam!

Taalla on highseason menossa, paikallisia nakyy ainoastaan palveluammateissa. Muuten ta Ao Nang (20 km Krabin kaupungista) on taynna suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia. Luin jo aamulla Turun Sanomien paauutiset Aurinkomatkojen toimiston ikkunasta :) Ravintolasta sais lihapullat perunamuusilla, mut hintaa niilla on suolaset 240 bahtia. Ikeaa odotellessa. Niita mun lempparikarkkejakin loysin! Malacoa ja Hariboa on siis tarjolla enemman kuin tarpeeksi, tosin 160 bahtia sadan gramman bussista karkoitti ostohalut. Highseason nakyy myos reissujen ja hotellien hinnoissa. Nailla on suoraan tiskilla kaks hinnastoa ja jarjestaen esimerkiksi hotellihuoneet on 400-600 bahtia enemman nyt kuin kuukaus sitten. Tama sitten taas tarkoittaa aika itkettavaa hotellihuonetta, mika todennakoisesti tuntuu viela pahemmalta Phuketin luksuksen jalkeen. On se ihan ok siisti, kulunut ja nuhjuinen vain. Lamminta vetta, ovessa kaks lukkoa ja safety box loytyy. Melkeen paakadun varrella eli pitais olla ihan turvallinen sijaintikin. Ala aiti siis huolehdi. Seuraavaks paremmasta sais maksaa tuplahinnan.

Ilma on vahintaankin matkaehtojen vastainen. Eilen satoi kunnolla, tanaankin on tihutellut. Eikohan se taivas taas pian kaadu niskaan. Eilenkin oli kylla hauska katella kun rantakadulla kavelin, etta pieneen tihkusateeseen ei kukaan reagoinut mitenkaan. Sitten ihan yhtakkia kaikki paikalliset alkoi hirveella tohilla kerata myyntikojujaan ja peittelemaan niita muoveilla - noin viis minuuttia myohemmin oli hirvea kaatosade. Turistit kylla kastuivat, ite onneks ennakoin paikallisten kaytoksesta itseni suojaan.

Kovasti haluaisin kayda Railayssa, se on ihan tossa vieressa noin puolen tunnin laivamatkan paassa. Tanaan piti jo menna, aurinkoa odotellessa.. Phi Phi ois toinen hieno kohde, siellahan on kuvattu Leonardo DiCaprion leffa 'the Beach'. Lahella siis ollaan ja onneks ei oo Titanicin kuvauspaikka. Siella uidessa vois tulla kylma :) Tosin enpa tieda kuinka hienoa siellakaan on jos taivas on ihan harmaa. Onhan vesi sellasta nattia kirkkaanvihrean sinista nytkin, mut postikorteissa auringossa nayttaa viela miljoona kertaa upeammalta. Tuo Railay ei oo pahan hintanen reissu, sinne varmaan lahen joka tapauksessa huomenna. Tosin jos ei rupea pikkuhiljaa nayttamaan kirkastumisen merkkeja, niin taidanpa jatkaa matkaani seuraavaan kohteeseen ja katella tota Phi Phita uudelleen sielta.

Sitten viela terveiset naapurihuoneessa asuvalle herralle: kuten seuralaisesi sinulle yolla kertoi: "you fuck, you pay". Mikali mieskuntosi ei kesta kymmenta minuuttia pidempaan, ala turhaan kinu rahojasi jalkikateen takaisin. Sovi ensi kerralla vaikka minuuttiperusteisesta veloituksesta.

Voihan julkiset bussit!

Uusi vuosi mentiin hyvin, juotiin baarissa kaks koktailia ja rannalla kaks olutta. Taalta saa nelosolutta 0,75 litran pulloissa niin ei tarvii enempaa :) Helpotti myos elamaa kun ei ollu pullonavaajaa mukana rannalla. Kokeilin Singapore Slingia kun happareiden aikaan kaikki drinkit makso 99 bahtia (2,5 euroa). Kyllahan niita voi jatkossakin juoda :) Ilotulitukset oli upeat! Ei tienny mihin pain ois kattonut kun oltiin poukamassa ja joka puolella rajahteli. Viereisen saaren ilotulitukset valaisivat koko saaren silhuetin mustana meidan rannalle. Vau! Oli edellispaivana netti poikki Samuilta niin en paassyt tata heti hehkuttamaan :) Kuvia en noista ees yrittanyt ottaa kun eipa niita saa tallennettua niin upeina kun ne on.

Nyt oon Phuketissa, tulin eilen illalla. Varasin itelleni matkan silleen et lahto 6.20 ja saapuminen Phuketiin 15.30. Setat tyrivat ja sijoittivat meidat lauttamatkan ja kolmen tunnin odotuksen jalkeen valtion bussiin, joka taivalsi tuota arviolta parin kolmen sadan kilsan matkaa sen 6-7 tuntia kierrellen kaikki mahdolliset pikkukylat. Jossain kohtaa kun katoin kyltteja niin naytti Phuket 167 kilometria - reilua tuntia myohemmin sama lukema oli 182.. Mutta oli kylla huomattavasti inhimillisempi kokemus kuin Vietnamissa, taalla ei soinut karaoke. Paasin perille noin kymmenen aikaan illalla ja otin ensimmaisen vastaan tulleen siistin hostellin. Mun kun piti saapua paivalla niin en nahnyt mitaan syyta varata etukateen. Siihen aikaan yosta viiden euron potentiaalinen saasto ei innostanut niin paljoa et oisin kulkenut rinkka selassa pitkin pimeita katuja (tai on taalla katuvalot, mut ulkonahan pimenee jo kuudelta illalla) vieraassa kaupungissa ja ettiny itelleni hostellia. Parasta on et taalla on hissi! Meinas itku tulla kun tati antoi mulle viidennen kerroksen huoneen, mut menikin sit helposti :) Yllatyin kylla tosin itekin kun olin tasta huolimatta ihan hyvalla tuulella, jaksoin takseistakin kieltaytya natisti hymyillen. Jos ois kylma ja satais rantaa niin tilanne ois saattanut olla toinen, mut illalla oli viela yhdentoista aikaan 27 astetta lamminta. Samuilla oli huomattavasti viileempaa, ehka jotain 25 astetta paivalla :)

Taalla on tanaan pyhapaiva, Thaimaassa siirtyy seuraavaan arkipaivaan kun osui uuden vuoden paiva lauantaille. Kovin fiksua, paitsi niilta osin etta rahaa ois pitanyt vaihtaa ja mun piti lahtea tanaan shoppailemaan tai ainakin kiertamaan kauppoja. Jain siis Phuketin kaupunkiin enka mennyt rannoille. No, taytyy lahtea kiertamaan kaupunkia ja ihmettelemaan paikkaa. Kaipa taalla jotain nahtavyyksia on. Internet kovasti lupaili ukkosmyrskya iltapaivaksi niin en rannalle viitti lahtea, tasta on kuitenkin useamman sadan bahtin taksimatka sinne.