Phuketissa meinas menna shoppailun puolelle. Ostoskeskus, jossa kavi visa. Mita muuta sita voiskaan toivoa? Loysin itelleni uudet lapsyt ja bikinit, olivat kylla ihan hankintalistalla. Niin, ja kangaskengat sadalla bahtilla (40 bahtia = 1 euro)! Tosin vanhoista en oo viela raskinut luopua, vaikka reikia alkaa olla pian enemman kun ehjaa kangasta :) Ehka sitten pian kun rinkasta loppuu tila. Tosin ma en kylla niista bikineista tiia ovatko bikinit vai alusvaatteet. Muuten kylla ihan bikinit, mut se paallikangas on satiininen tai jotain sellaista. Kaipa ta on sit jotain paikallista muotia ja kylla niissa toisaalta lukee et kayton jalkeen kuivattava. Mallikin on ihan bikininen. Kauheesti en kuitenkaan voinut shoppailla, visalasku kun menee vanhemmille niin jaan heti kiinni tallasista :) Lahtiessa viela harmittelin kun oli joululahjaksi saatu rinkkapussi vahan turhan iso ja lorpotti. No, eipa oo enaa..
Minibussimatka meni mun osalta oikein hyvin. Nouto oli puol tuntia myohassa, mut ei sen kummemmin valittamista. Tosin bussissa juttelin yhden kanadalaisen naisen kanssa, joka kertoi etta han oli jo istunut kyseisessa bussissa kaks tuntia ja mennyt ympari Phuketia.. Samaten kyytiin nousseet saksalaiset kertoivat, etta heidat puolestaan oli haettu hotellilta ja jatetty joitain kilometreja myohemmin tunniksi tien varteen odottamaan seuraavaa minibussia. Kavin eilen viela tuon kanadalaisen naisen kanssa paivallisella ja kavelemassa rannalla. Tuohon tulee iltaisin paakadun varteen sellanen epavirallinen 'night market', josta saa ruokaa vahan kuin suomessa festareilla. Sellasia pienia kojuja vierekkain, missa keskimaarainen annos maksoi 40 bahtia. Jalkiruoaksi viela pannukakkua, jossa oli valissa banaania ja nutellaa. Nam!
Taalla on highseason menossa, paikallisia nakyy ainoastaan palveluammateissa. Muuten ta Ao Nang (20 km Krabin kaupungista) on taynna suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia. Luin jo aamulla Turun Sanomien paauutiset Aurinkomatkojen toimiston ikkunasta :) Ravintolasta sais lihapullat perunamuusilla, mut hintaa niilla on suolaset 240 bahtia. Ikeaa odotellessa. Niita mun lempparikarkkejakin loysin! Malacoa ja Hariboa on siis tarjolla enemman kuin tarpeeksi, tosin 160 bahtia sadan gramman bussista karkoitti ostohalut. Highseason nakyy myos reissujen ja hotellien hinnoissa. Nailla on suoraan tiskilla kaks hinnastoa ja jarjestaen esimerkiksi hotellihuoneet on 400-600 bahtia enemman nyt kuin kuukaus sitten. Tama sitten taas tarkoittaa aika itkettavaa hotellihuonetta, mika todennakoisesti tuntuu viela pahemmalta Phuketin luksuksen jalkeen. On se ihan ok siisti, kulunut ja nuhjuinen vain. Lamminta vetta, ovessa kaks lukkoa ja safety box loytyy. Melkeen paakadun varrella eli pitais olla ihan turvallinen sijaintikin. Ala aiti siis huolehdi. Seuraavaks paremmasta sais maksaa tuplahinnan.
Ilma on vahintaankin matkaehtojen vastainen. Eilen satoi kunnolla, tanaankin on tihutellut. Eikohan se taivas taas pian kaadu niskaan. Eilenkin oli kylla hauska katella kun rantakadulla kavelin, etta pieneen tihkusateeseen ei kukaan reagoinut mitenkaan. Sitten ihan yhtakkia kaikki paikalliset alkoi hirveella tohilla kerata myyntikojujaan ja peittelemaan niita muoveilla - noin viis minuuttia myohemmin oli hirvea kaatosade. Turistit kylla kastuivat, ite onneks ennakoin paikallisten kaytoksesta itseni suojaan.
Kovasti haluaisin kayda Railayssa, se on ihan tossa vieressa noin puolen tunnin laivamatkan paassa. Tanaan piti jo menna, aurinkoa odotellessa.. Phi Phi ois toinen hieno kohde, siellahan on kuvattu Leonardo DiCaprion leffa 'the Beach'. Lahella siis ollaan ja onneks ei oo Titanicin kuvauspaikka. Siella uidessa vois tulla kylma :) Tosin enpa tieda kuinka hienoa siellakaan on jos taivas on ihan harmaa. Onhan vesi sellasta nattia kirkkaanvihrean sinista nytkin, mut postikorteissa auringossa nayttaa viela miljoona kertaa upeammalta. Tuo Railay ei oo pahan hintanen reissu, sinne varmaan lahen joka tapauksessa huomenna. Tosin jos ei rupea pikkuhiljaa nayttamaan kirkastumisen merkkeja, niin taidanpa jatkaa matkaani seuraavaan kohteeseen ja katella tota Phi Phita uudelleen sielta.
Sitten viela terveiset naapurihuoneessa asuvalle herralle: kuten seuralaisesi sinulle yolla kertoi: "you fuck, you pay". Mikali mieskuntosi ei kesta kymmenta minuuttia pidempaan, ala turhaan kinu rahojasi jalkikateen takaisin. Sovi ensi kerralla vaikka minuuttiperusteisesta veloituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti