Känkkäränkkäpäivä

Nyt ei ole hyvä päivä.

Tällä hetkellä kurssivalinnoistani 16 on hylätty ja 1 hyväksytty. Tosin sillä yhdelläkään ei ole enää vapaita paikkoja, jotta sille voisin edes ilmoittautua. Maanantaina palaan takaisin tiedekunnan tädin riesaksi. Jos mä olisin halunnut olla vapaalla koko kevään niin varmasti oisin sellaisen ratkaisun tehnyt enkä olisi käynyt koko hakurumbaa läpi NTU:n kanssa. Toisaalta jos olisin halunnut suorittaa vain jotain satunnaisia kursseja enkä itseäni kiinnostavia pääaineen kursseja, joita ei edes tarjota TTY:llä, niin olisin varmastikin hakenut Balin yliopistoon opiskelemaan surffausta ja rannalla makoilua.

Visan luottoraja täynnä. Itsepä olen ostanut läppäriä ja nostanut kaikki elämiseen tarvittavat rahat sieltä. Tämä sinänsä ei harmittaisi, jos tilillä ei olisi rahaa. En siis ole elänyt yli varojeni vaan ainoastaan maksanut luottokortilla, koska koen sen turvallisemmaksi kuin pankkikortilla maksamisen. Täällä ei vaan automaatit anna automaatista rahaa mun debit kortiltani eikä yhdistelmäkortin pankkipuolelta joka on siis niin ikään kansainvälistä muotoa oleva debit. Pankilta tulee oikein hyödyllisiä neuvoja kuten kehotuksia tarkistaa pin koodin oikeellisuus ja toteamuksia että kortissa ei voi olla vikaa kun sillä pystyn maksamaan. Kehottivatpa myös nostamaan rahaa luotolta, kun en sitä tililtä saa. Niin, juurikin siltä luotolta mistä raja on jo täynnä. Yhtälönä en oikein ymmärrä tämän vaikeutta. Kaksi kansainvälisesti toimivaa pankkikorttia ja molemmilla tileillä riittävästi katetta. Kyllä, sen pitäisi tarkoittaa käteistä lompakossa.

Tänään suunniteltiin matkaa ensi viikonlopuksi kun on kiinalainen uusi vuosi. Malesiaan ei pääse kun kaikki kohtuuhintaiset kulkuvälineet ovat jo täyteen varattuja, suuntana siis Indonesia. Sanoin muille, että olisin itse lähdössä tiistaina tai keskiviikkona kun ei niitä kurssejakaan ole. Hostellia ei löytynyt netistä, niin lupasin samalla sitä katsella kerta olen menossa aikaisemmin. En kuitenkaan varannut vielä matkaa, koska halusin vielä kysyä kämppikseltä tuleeko se mun kanssa aikaisemmin. Sitten siinä yks saksalainen tyttö tivaa noin kymmenen kertaa oonko varmasti lähdössä vai teenkö heille oharit ja sitten he ovat ihan pulassa ilman hostellia. Luulisi että olisi kerrasta uskonut kun sanoin olevani sinne lähdössä vaikka en juuri siltä istumalta lippuja varannutkaan. Ärsyttävää kun ei voi uskoa kerrasta tai kahdesta. En myöskään koe omaavani mitään erityisiä taitoja hostellin löytämisessä ja he varmasti pärjäisivät myös ilman minua matkassa.

Ulkona sataa vettä. Alkoi juurikin silloin, kun sain aamulla pyykit kuivumaan. Kone ei edes lingonnut kunnolla lopuksi ja olivat ihan läpimärkiä kaikki. Ovat muuten vieläkin. Asuntolan ulkokäytävillä ja portaikoissa oleva laattalattia on tappavan liukas sateella, hyvä kun uskaltaa vessassa käydä. Sen lisäksi tuulee ja on kylmä, jouduin kaivamaan pitkähihaisen paidan kaapista. Tämän lisäksi vessassa on aina iltaisin useampia ampiaisia. Ainoa lohtu tässäkin on, että ne tulevat sinne kuolemaan ja löytyvät aamuisin lattialta.

Mun singaporelaiseen numeroon tulee kummia puheluita. Yks numeroista on indonesialainen ja pari muuta paikallisia. Jos vastaan niin sieltä ei kuulu mitään muuta kuin 'hallo.. hallo'. Tätä on jatkunut siitä asti kuin tuon liittymän ostin. Pahimpina päivinä aloittavat ennen kahdeksaa ja puheluita tulee kymmenittäin päivässä. Tokihan kuvioon kuuluu myös, että SingTel veloittaa myös vastaanotetuista puheluista. En ole enää vastannut, mutta ärsyttää silti. Ihmiset katsoo kummissaan julkisilla paikoilla kun puhelin soi laukussa enkä vastaa siihen tai kun lyön vaan punaista luuria korvaan. Nokialaisessa ei ole mahdollisuutta torjua tietystä numerosta tulevia puheluita.

Yliopiston kuntosali on onnettoman pieni, tosin sielläkin käynti vaatisi urheilukaupassa käyntiä. Jotkut jumppahousut pitäisi ainakin ostaa eikä lenkkaritkaan olisi huono ratkaisu. Niillä voisi käydä myös lenkillä, jos jaksaisi. Tosin tuleehan tässä lenkkiä tarpeeksi kun noita portaita ravaa päivittäin useampia kertoja. Jotkut siistit kengätkin pitäisi ostaa, tuntuu tyhmältä lähteä kangaskengissä baariin kun kaikilla muilla on korkokengät. Tosin eipä mulla oikeastaan mitään siistejä vaatteitakaan ole. Enkä edes jaksaisi lähteä ostoksille, paria kenkiä olen koittanut mutta näillä on ihan eri mallinen jalka. Kivat vansit löysin, mutta en raskinut ostaa. Ne sentään olivat sopivat.

Onneksi kanttiinista sai ostettua Mars patukan. Taidanpa syödä sen ja mennä nukkumaan. Huomenna on varmasti jo parempi päivä ja tätäkin päivää lohduttaa kovasti kun kaveri sanoi että sitäkin känkkäränkättää. Toinen kaveri kyllä kävi tossa ovella äsken ja kysyi maistuisko Pizza Hutin pitsa. Täältä saa kotiinkuljetuksella niin ei tarvi ravata portaissa. Hyvä ruoka, parempi mieli. Väsyttääkin.