Paljon on tullut ihmeellisiä asioita vastaan. Varsinaisesta kulttuurishokista en ole kuitenkaan kärsinyt, koska viime vuoden reissun perusteella olin jo varautunut moneen asiaan. Tässä listattuna joitain asioita, jotka ovat aiheuttaneet ihmetystä.
-Khao Lak tuhoutui vuoden 2004 tsunamissa melkein kokonaan. Tuossa uuden vuoden jälkeen kuljin siitä läpi bussin kyydissä ja voinen todeta suoraan sydämestä, että se paikka ei ole Thaimaata nähnytkään. Kaikki oli rakennettu uusiksi länsimaisten turistien ehdoilla, kyseinen kylä olisi voinut ainakin rakennusten perusteella sijaita yhtä hyvin Kanarian saarilla.
-Monta kertaa olen miettinyt tahtovani paidan, jossa lukee isolla “NO” ja sitten lista asioista joita en halua. Näitä ovat muun muassa manikyyri, pedikyyri, hieronta rannalla, taksikyyti, hennatatuointi, pöytäliina, muut t-paidat, rantalelut, pyyheliinat jne. Yhden tällaisen paidan näinkin Phuketissa ja saman tien setä tuli mulle myymään vieressä olevaa aamutakkia. Ikävä kyllä paitoja oli vain miesten mallia eikä aamutakkikaan ehkä ole reppureissaajan ensimmäinen prioriteetti.
-Singaporen metrovaunuissa on erikseen varattu paikat vanhuksille ja muille seisomaan kykenemättömille ihan niin kuin Suomessakin. Täällä niitä jopa noudatetaan ja paikka luovutetaan eteenpäin kun istuinta tarvitseva astuu kyytiin. Eräänä päivänä metrovaunuun tuli kiinalainen setä, ikää arviolta noin 70 vuotta. Istuin paikalla, joka on yleensä korvamerkitty erikoisryhmille, mutta jostain syystä tässä vaunussa näin ei ollut. Setä käveli ensin luokseni ja tuhahti kun en istunutkaan väärällä paikalla. Seuraavaksi setä siirtyi useamman metrin päähän toisen varatun penkin luo ja hääti siinä istuneen koulupojan pois. Sinänsä ihan ymmärrettävää mikäli sekä minun että koulupojan vieressä ei olisi ollut useampia tyhjiä paikkoja.
-Ainakin itselleni kovinkin perinteinen stereotypia aasialaisesta, kehittyneestä valtiosta (kuten Singapore, Hong Kong, Japani jne) on, että ihmisillä on kiire ja he kävelevät nopeasti. No näin ei muuten ole. Itse ryömin nopeammin kuin nämä kävelevät ja usein kävely on vielä toteutettu kaverin kanssa niin, että ohi ei pääse. Hajottaa kun on kiire luennolle tai vaikka ei olisikaan. Itse en edes osaa kävellä tarvittavalla hitaudella.
-Singaporeen ei saa tuoda purkkaa, mutta tein tuossa viikko sitten havainnon että Orbitia saa apteekista. Kuitenkin kaverilta oli oikeasti lentokentällä takavarikoitu purukumit ja huhujen mukaan kampuksella kiertää joku opiskelija myymässä purkkaa muun muassa ryhmätyötiloissa vaatimattomaan dollarin hintaan paketilta. Toisaalta kielto on kyllä hyvinkin ymmärrettävää. Itsekin tajusin sen merkityksen kun olin astunut purkan päälle, jonka joku oli roskannut aurinkoiseen paikkaan. Näillä leveysasteilla muuten sulaa kohtuullisen iljettäväksi mömmöksi ja venyy vielä pidemmälle. Tämän lisäksi suomalaistyyliin pakatut purukumityynyt sulautuvat yhdeksi isoksi purukumiksi. Mun varastot lensi tästä syystä roskiin jo Thaimaassa ja mukaan tarttui lääkkeiden tapaan levyyn yksittäispakattuja.
-the Fine City. Metrossa tai asemalla juonti 500 sgd, tosin kaveri selvisi huomautuksella kun rohkeni asemalla juoda mehua. Sen lisäksi että sakkoja saa ties mistä, niin kaikki kieltokyltit on varustettu sakon suuruudella, jotta tyhmä turistikin tietää köyhtyvänsä paljon lakeja rikkoessaan. Tämän lisäksi osa kieltokylteistä on muotoiltu “Be considerate, don’t hawker here by law. Fine 500 sgd”. Pyydetään siis nätisti, mutta tehdään kuitenkin selväksi että tämä on ihan laissa kiellettyä.
-Tästä olen saattanut avautua ennenkin, mutta aasialaiset eivät tykkää raaoista vihanneksista. Kun lämpötilaa on yli 30 astetta niin itselleni ainakin salaatti maistuisi. Edes pienen lisukesalaatin varsinaisen pääruoan lisäksi! Salaatilla en tarkoita niitä kahta viipaletta kurkkua ja yhtä salaatinlehteä, jotka sain tänään lautasen reunalle. Pari paikkaa olen löytänyt mistä salaattia saa, mutta nekin on pelkkiä vihersalaatteja eikä mitään ruokaisampaa. Voisihan niitä hyödyntää lisukkeena, mutta tuntuu tyhmältä maksaa vihreästä salaatista enemmän kuin varsinaisesta ruoasta ja kävellä kilometri salaatin perässä. Euroopassa kun sitä saa ihan kaikkialta . Edes McDonalds ei tässä asiassa auta. Syödään sitten riisiä.
-Aasialaiset eivät halua ruskettua, päinvastoin. Uima-altaalla makoillessa tämä on oikein hyvä juttu kun eipä siellä ole kovinkaan paljoa aurinkotuolien käyttäjiä. Kiinalaissyntyinen kämppis alkaa olla jo ihan hermostunut tähän auringonpaisteeseen. Joka päivä se laittaa 50:stä aurinkorasvaa, nappaa aurinkovarjon mukaan ja tästäkin huolimatta valittaa säännöllisin ajoin kun on taas ruskettunut lisää. Noin kerran viikossa se käyttää naamiota, joka vaalentaa ihoa. Kaupassa kun olin ostamassa itselleni meikinpoistoainetta niin suurin osa kyseisistä tuotteista vaalentaa ihoa puhdistamisen lisäksi. Vaalennustuotteita on tarjolla niin pesuaineissa, rasvoissa kuin ihan sellaisenaankin. Huomattavasti isompi bisnes kuin Suomessa myytävät itseruskettavat. Sitten täällä vielä ihmetellään kun tyhmät länsimaalaiset maksavat ruskettuakseen ja käyvät solariumeissa, mikä oli ihan ennen kuulumatonta.
-Onhan se ilmastointi kiva kun ulkona on kuuma, mutta käsittääkseni sen tarkoitus ei olisi kuitenkaan jäädyttää luentosaleja. Neuletakkia saa kantaa mukana ja läpsyissä varpaat on kananlihalla. Ensi viikolla otan myös villasukat mukaan.
-Suomesta lähtiessä ajattelin, että eniten tulee ikävä suomalaista ruokaa. Ruoasta ei ole valittamista, mutta monia arkipäiväisiä asioita on kyllä ikävä. Tarraharjaa (mustat vaatteet nukkaantuu hetkessä) tai kontaktimuovia koulukirjojen päällystämiseen ei löydy kaupasta ja hammasharjat on jotain käsittämätöntä. Siinä missä Suomessa on hard, medium ja soft niin täältä löytyy medium, soft ja extra soft. Tähän kun vielä yhdistää että singaporelainen medium vastaa suomalaista softia ja hammastahna on pahaa niin eipä suussa ole ollut raikasta makua sen jälkeen kun suomalaiset tykötarpeet loppuivat. Sunnuntaita ja siskon tuliaisia odotellessa :) Tämän lisäksi hiusten muotoiluun tarkoitettuja tuotteita on hankala löytää, isossakin supermarketissa on korkeintaan yhtä tai kahta merkkiä vaahtoa ja lakkaa. Eipä parane nirsoilla. Matkakokoisia tuotteita löytyy ainoastaan shampoosta ja hoitoaineesta, hammastahnatuubin keskimääräinen tilavuus on noin 150ml, mikä on noin tuplaten Suomen normaalikokoinen. Kynsiharjaa en löytänyt.
-Singaporelaiset rakastavat kaikkia arvontoja ja lottoa. Useiden illanviettojen suurin tapahtuma on arvonta, tosin pääpalkintonakin on usein ollut iPad ja muita oikeasti arvokkaita tavaroita. Varsinkin kiinalaisen uuden vuoden aikaan jokaisessa kaupassa pystyi osallistumaan johonkin arvontaan (lucky draw) ja Jurong Pointin ostoskeskuksen supermarketista kun ostaa yli 30 sgd:llä niin saa erillisen arvontakupongin joita ei siis pikkuostosten tekijöille anneta. Tämän lisäksi jono paikalliselle veikkauspisteelle on vähintäänkin käsittämätön ajoittain (ilmeisesti arvontapäivinä), ei ihan puhuta parista kymmenestä metristä enää siinä kohtaa vaan jono kulkee koko kaupan halki. Siinä sitten täytellään tyytyväisenä kuponkeja odottaessa, vaikka itse en kyllä osapuilleen mihinkään jonottaisi niin kauaa.
-Vettä sataa noin päivittäin ehkä puolen tunnin ajan. Eniten tässä on ollut opettelemista siinä, että kun taivas on tumma tai vettä jo vähän tihuttaa niin eipä täällä parane lähteä yhtään mihinkään ilman sateenvarjoa. Tovia myöhemmin kun sitä vettä tulee kuin saavista kaatamalla, tosin tällöin sateenvarjonkin kanssa vähintään varpaat ja jalat kastuvat litimäriksi. Tänään aamulla taas en tästä tosiasiasta välittänyt, mutta kummasti sitä saa itsensä litimäräksi kymmenen metrin juoksumatkalla vaikka vaan vähän tihutti kun lähdin portaita kävelemään alas. Varsinkin kampusalueella tosi paljon kävelyteitä on katettu, mikä alkuun tuntui hyvinkin oudolta. Eipä tunnu enää :) Ja suojaavathan ne auringoltakin.
-Viimisenä mun lemppari: automaattinen passintarkastus! Ensin mennään koneelle, johon syötetään passin kuvasivu. Tämän jälkeen portti aukeaa ja pääsee seuraavan koneen luo, jossa lukijaan laitetaan puolestaan sormi. Tämän jälkeen toinenkin portti aukeaa ja passitarkastus on suoritettu. Opiskelijaviisumin haun yhteydessä jouduttiin siis antamaan sormenjälkemme, joka taas on tarina erikseen. Ei niitä ihan siitä vaan otettukaan ja täällä en ees uskaltanut vitsailla et joskus ennenkin on ollut haasteita saada multa mitään jälkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti