Käytiin viime viikonloppuna Kuala Lumpurissa lomailemassa pari päivää ja tykkäsin kaupungista ihan yhtä paljon, ehkä jopa enemmänkin, kuin viimeksi. Ihan ydinkeskustastakin löytyy pilvenpiirtäjien lomasta vanhempaa ja ei niin hyväkuntoista rakennusta. Kokonaisuutena kaupunki on paljon aasialaisempi kuin Singapore, taksikuskitkaan ei suostu käyttämään mittaria. Sitä en kuitenkaan ole ikävöinyt, että jokaisessa kadunkulmassa tyrkytetään hierontaa, manikyyriä ja pedikyyriä. Osaan itsekin pureskella kynteni lyhyiksi. Tämän lisäksi siellä oli tosi paljon röyhkeitä kanssaturisteja, varsinkin aasialaiset miehet tykkäsivät ottaa meistä salaa tai ”vahingossa” kuvia, jotkut jopa ottivat videolle. Sanomattakin lienee selvää, että useammassakin kuvassa on myös asiattomia käsimerkkejä ja yleensä kyllä tehtiin sanallisestikin hyvin selväksi mitä mieltä oltiin heidän käytöksestään. Yövyttiin taas Tropical Guest Housessa, missä nukuin viimeksikin Kuala Lumpurissa ollessani. Loistava henkilökunta ja siistit huoneet, mitä muuta sitä tarvitsisikaan. Tosin viimeksi kun olin Kuala Lumpurissa niin kaikki oli järkyttävän kallista, olinhan juuri viettänyt kuukauden Thaimaassa. Nyt vastaavasti kaikki oli ihan älyttömän halpaa.
Nyt on myös kaikki vähänkin turisteille tarkoitetut paikat kierretty kyseisessä kaupungissa. Käytiin ekana päivänä Lake Gardenilla, mikä oli järvi ja sen ympärillä oleva puisto. Näin suomalaiselle järvi ei ehkä mitään hirveän eksoottista ole ja kuulemma Tor
ontossakin on ihan vastaavanlainen puisto. Käytiin puistossa myös Planetariossa, ei niinkään näyttelyn itsensä takia vaan tehokkaasta ilmastoinnista nauttimassa. Kuala Lumpurissa kun on huomattavasti kuumempaa kuin Singaporessa, täällä ilmeisesti meri viilentää useammallakin asteella. Samalla reissulla poikettiin myös Merdeka Squaren kautta, missä Malesia sai itsenäisyytensä vuonna 1957 ja Little Indiassa syömässä parasta ja tulisinta intialaista ruokaa mitä olen koskaan saanut. Kuulostaa ihmeellisemmältä kuin onkaan, sitä ennen olin syönyt intialaista ainoastaan koulun kanttiinissa :) Lauantaina ohjelmassa oli Batu Caves, Hindujen uskonnollinen paikka noin puolen tunnin bussimatkan päässä Kuala Lumpurin keskustasta. Valtava buddhapatsas, 272 porrasta ja paljon villejä apinoita. Luulin että olisin kuollut tuohon kiipeämiseen, mutta nähtävästi päivittäinen 130 porrasta kämpille alkaa tehdä tehtävänsä ja kunto parantua. Bussi tuonne Batulle lähti sopivasti Chinatownista, joten paluumatkalla oli kovinkin luonnollista jäädä syömään ja shoppailemaan. Paljon melkein aitoja Pradan ja Guccin tuotteita oli tarjolla, hinnat tarjouksessa ainoastaan minulle. Jotain pientä ja vähemmän pientä tarttui mukaan, onneksi oltiin tyttöjen kanssa otettu yksi jaettu ruumalaukku lentomatkalle. Mielenkiintoisin setä oli myyjänä putiikissa, josta ostin itselleni laukun. Näin kivan siinä ro
ikkumassa ja menin ihmettelemään, hetken päästä setä tuli kertomaan että olen päivän ensimmäinen asiakas (kumma juttu kun kello oli kolme tai neljä iltapäivällä ja jokaisessa kojussa olin ensimmäinen asiakas) ja sanoi että hän ei jaksa ruveta tinkaamaan. Totesi samaan hengenvetoon hinnaksi 35 RM eli yhdeksän euroa. Kaikki muut myyjät aloittivat tinkaamisen noin 160 RM:stä, joten enpä oikein edes tiedä miten tuosta pitäisi tingata. Maksoin sitten 30 RM, mikä oli kyllä mielestäni ihan käypä hinta, tuolla summalla ei hirveän montaa euroa voi enää olla huijausta. Eipä tuolla Chinatownissa juurikaan muuta edes laukkujen, lompakoiden ja DVDlevyjen lisäksi ollut. Ja kun eihän tämä shoppailuksi riittänyt, niin sunnuntaina käytiin muun muassa kaakkois-Aasian suurimmassa ostoskeskuksessa. Vuoristorataa en siellä kokeillut, vaikka kuulemma olikin ihan täysikokoinen. Vaatteet täällä Singaporessa on käsittämätöntä kimalletta ja röyhelöä, joten lähinnä turhauttaa lähteä ostoksille muutamaa kauppaa lukuunottamatta. Malesiassa kuitenkin löytyy mun tyylisiä vaatteita ja hinnatkin on enemmän kohdallaan. Jännitystä aiheuttaa korkeintaan yhden koon halvat vaatteet, joita ei saa sovittaa. Eräitä hetkiä tuli peilin edessä vietettyä mittailemassa, mutta molemmat ostamani mekot olivat lopulta sopivia niin hintansa puolesta (yht. 12 euroa) kuin kokonsa.
Viikonlopun saldoa ovat myös isot irtokarkkipussit (kun en tänne kämpille voi tuoda karkkia muurahai
sten takia ja sitä paitsi ne on parempia Malesiassa) ja ihan liian monta McDonalds käyntiä. Tämän lisäksi tuo guest house on sellainen, että vierailla on tapana kokoontua yhdessä juomaan kalja jos toinenkin siihen ulkopuolelle iltaisin. Ei siis mikään terveysloma ja nyt otetaan elämää takaisin haltuun. Kuitenkin siinä guesthousen ulkopuolella istuskellessa tavattiin jo ensimmäisenä iltana muun muassa machoista machoin italialainen ‘Pablo’. Joka ilta sillä oli eri tyttö vieressään, mutta yhtenä iltana paikan omistaja paljasti kyseisen herran olevan homo.. Tästä saatiin kyllä paljon viihdettä, en sitten tiedä miksi se niille tytöille lirkutteli kun kuulemma lopulta lähti miehen matkaan. Komiikkaa oli myös kun eräs guest housen työntekijä vakuutti aikamoisella tunteella että hän ei kyllä sitten ole homo – taustalla kun soi Celine Dionin “My heart will go on”.
Singaporen lentokentällä päästiin heti takaisin järjestykseen. Taksijono oli valtava, mutta onneksi takseille oli järjestetty neljä vierekkäin olevaa ruutua parkkipaikan tavoin. Työntekijä ilmoitti jonossa ensimmäisenä oleville että missä ruudussa olevaan taksiin heidän kuuluu mennä ja samalla ohjeisti takseja pillin avulla aina vapautuvaan ruutuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti