Oli Suomesta vieraita käymässä. Noora oli täällä kaks viikkoa, vanhemmat viikon. Jotta kirjoituksen pituus ei paisuisi ihan mahdottomaksi, niin oon tähän kirjoittanut vain ensimmäisestä viikosta Nooran kanssa ja viikonlopusta Batamilla, Indonesiassa kun vanhemmatkin olivat jo mukana. Aika paljon tuli kuluneen kahden viikon aikana ihmeteltyä Singaporea ja ympäristöä turistin näkökulmasta, vaikka kyllähän täällä vieläkin ihmeteltävää on vaikka millä mitalla. Flunssankin sain kaupanpäällisinä, siitä tässä vieläkin toivutaan. Onneksi kämppis toi tänään mulle Hello Kitty nenäliinoja, maailma näyttää taas valoisammalta.
Ekalla viik
olla käytiin Nooran kanssa Johor Bahrussa Malesian puolella. Se on siis kaupunki Singaporen ja Malesian rajalla, jossa täkäläiset paikalliset käyvät aika paljon ostoksilla. Sinne oli noin puolentoista tunnin matka suuntaansa julkisilla kulkuvälineillä ja hintataso tippui noin puolella passien leimauksen jälkeen. Matkalle hintaa tuli pari dollaria suuntaansa. Tähän kun vielä yhdistää, että keskustaankin kulkee NTU:lta tunnin niin eihän tuo mikään paha matka ole taivaltaa shoppailemaan. Ei siis mikään ihme, että singaporelaisetkin sinne suuntaavat. Tokihan täällä on tarjontaa aivan valtavasti, mutta hintataso ei siis ole mitenkään halpa varsinkaan ympäröiviin maihin verrattuna. Toisaalta Johor Bahrussa tarjonta oli huomattavasti heikompaa sitä yhtä rajalta löydettyä ostoskeskusta lukuun ottamatta. Samalla reissulla myös yhden sillan ylittämällä löytyi taas se oikea Aasia tämän kaiken länsimaalaisuuden sijaan mitä Singaporessa on. Muita länsimaalaisia näkyi vissiin yksi, vaikka pysyttiin vielä ihan rajan tuntumassa kun siihen oli yllättäen rakennettu ostoskeskus niin ettei tarvinnut edes ulos mennä! Käytiin me sitten
myös vähän kiertelemässä kunhan löydettiin ensin kirjakaupasta kartta, turisti-info kun oli lounastauolla kun ylitettiin raja eikä viitsitty jäädä rajanylityslaitokseen tunniksi pyörimään. Parin ostoskeskuksen lisäksi löydettiin pari temppeliä, joista toiseen uskaltauduttiin sisälle hetkeksi. Lähdettiin kyllä varsin nopeasti pois kun saatiin kiukkuisia katseita. Eivät vissiin olleet tottuneet turisteihin, saati sitten länsimaalaisiin. Yhteenvetona todettakoon, että olihan siellä kiva käydä ja jotain pientä yllättäen tarttui mukaankin, mutta eipä tuossa kaupungissa shoppailun lisäksi muuta tekemistä ole ja silläkään ei itseään muutamaa tuntia kauempaa viihdytä.
Yhtenä päivänä ajateltiin Nooran kanssa lähteä Forest Adventureen. Niin, siis Noora ajatteli ja minä seurasin perässä. Kyllä se kuulemma yritti mulle edeltävänä päivänä kertoa mitä siellä tehdään, mutta tein samalla koulujuttuja niin kuuntelu jäi ehkä vähän vasemmalle korvalle. Eihän se reissu nyt ihan hyvin päättynyt, minkä jokainen mun korkeanpaikankammosta tietävä olis voinut kertoa jo etukäteen. Yritinpä kuitenkin ja selvisin sentään testiradan läpi! Koska kuitenkin oltiin matkustettu saaren läpi niin pakkohan sitä oli jäädä samalla reissulla keskustaan ettei tullut turhaan reissattua niin pitkälle. Sain sentään hiukseni leikkautettua ja Noora pääsi seikkailemaan yhden kauppakeskuksen läpi.
Oikeaa Aasiaa löytyi myös Batamilta, Indonesiasta ekan viikon viikonloppuna. Majoitus oli astetta hulppeampi ja huikaisevalla hinta-laatu suhteella varustettu ainakin näin länsimaalaisesta näkökulmasta. Uima-altaat ja muut löytyivät, mutta sen lisäksi hotel
lin ympärille oli rakennettu oma pikkukaupunkinsa joka oli kokonaisuudessaan hotellin kanssa samaa kompleksia. Kätevää kun turistien ei tarvi lähteä oikeaan kaupunkiin kun siihen voi tutustua hotellillakin! Alueelta löytyi niin huvipuistoa, ruokakojuja, mönkijöitä, kalastuslammet ja ties mitä muuta. Oikeaankin kaupunkiin ja ostoskeskukseen päästiin kyllä tutustumaan kun iskän ja äitin matkalaukku jäi Istanbuliin ylimääräiseksi vuorokaudeksi. Oli vielä halvempaa kuin Johor Bahrussa ja taas tarttui pientä ylimääräistä mukaan.. Ja kyllähän sitä oikeaa elämää näkyi myös hotellin ikkunasta, kuten oheisesta kuvasta voi ihmetellä. Tulipa myös taas havaittua, että täällä mies on perheen pää ja länsimaalaisilla on paljon rahaa. Hotellilla kaikki tervehtivät aina isää, loppua kohden osasivat kyllä viedä laskun jo äitille :) Meitä kävivät henkilökohtaisesti tervehtimässä niin myyntipäällikkö kuin itse hotellin omistajakin – iskä sai muistoksi jopa laatan, johon oli h
otellin kuva painettu. Jatkuvasti huolehdittiin että onko kaikki hyvin ja kyseltiin tarvitaanko jotain. Ainakaan en huomannut muiden hotellivieraiden eli aasialaisten saavan näin ylitsevuotavaa huomiota. Hupia saatiin myös respan tädistä, joka ensimmäisenä päivänä ihasteli Nooran vaaleaa ihoa – ja seuraavana päivänä kauhisteli kun Noora oli ottanut aurinkoa ja posket punoittivat! Todennäköisesti itsensä ruskettaminen tuntuu täällä yhtä käsittämättömältä kuin länsimaiselle ajatus siitä, että joku lihottaisi itseään 30 kg ylipainoiseksi näyttääkseen paremmalta.
ps. riippukeinusta on yllättävän helppoa pudota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti