Cameron Highlands ja Pulau Penang

Taas on reppu pakattu ja toinen jalka ovesta ulkona. Tällä kertaa kohteena Pulau Tioman Malesian itärannikolla. Ennen kuin matka kuitenkaan jatkuu, niin lupailin jo alkuviikosta kirjoittaa mitä viime viikonloppuna teinkään. Tuossa myös havaitsin että oikeastaan reissublogi tästä on tullut, toisaalta en kyllä tiedä kuinka paljon normaalista arjesta ja koulutehtävien parissa pakerruksesta saa kirjoitettua. Sen verran todettakoon, että riisi alkaa tulla jo korvista ulos ja meksikolainen ruoka tiistaina maistui käsittämättömän hyvältä.

Viime keskiviikkona otin siis yöbussin Singaporesta kohti Cameron Highlandsia, joka sijaitsee noin 10 tunnin bussimatkan päässä keskellä Malesian niemimaata. Bussin ilmastointi oli tuttuun tyyliin täysillä – päällä oli muun muassa villasukat, pitkät housut, toppi, t-paita, pitkähihainen paita, neuletakki.. ja silti olin umpijäässä kun päästiin perille! Onneksi löysin hostellin missä hintaan kuului lämmin vesi :)

Cameron Highlands sijaitsee noin 2000 metrin korkeudessa. Siellä on muutama pieni kylä, paljon vuoria, mansikkatiloja ja teeplantaaseja. Kävin päivän pakettimatkalla ihmettelemässä ympäriinsä, tuolla kun on välimatkat niin pitkiä että kalliimmaksi ois tullut omatoimisesti lähteä kiertelemään. Kävi vielä hyvä tuuri ja löytyi äärimmäisen hyvä opas, joka oli asunut koko ikänsä siellä ja osasi kertoa paljon asioita! Teetä tuolla tuotetaan miljoonia kuppeja päivässä eikä sitä siltikään riitä vientiin vaan ainoastaan Malesian omiin tarpeisiin. Kuten kuvastakin näkyy, niin maisemat oli hulppeat. Vähän muistutti osittain alppeja kesällä, varsinkin kun tie oli vielä mutkainen ja pieniä kyliä siellä täällä. Teeplantaasien lisäksi päästiin käymään tehtaalla katsomassa valmistusprosessia. Vaikka kyseessä on yksi Malesian suurimmista plantaaseista, niin tehdas oli tosi pieni. Toisaalta kyllähän teekin menee pieneen tilaan.

Ohjelmassa oli myös vaellusta viimeistään siinä kohtaa kun matka jatkui viidakkoon niin huomasi ettei ihan alpeilla ollakaan. Noin korkealla ei ole viidakossa eläimiä, mutta eri kasvilajeja on useita satoja. Kuten tuosta oikealla olevasta kuvasta huomaa, niin aikamoista ryteikköä se viidakko oli. Tuossa menee siis polku :) Viimeistään tuolla rämpiessä olin aika onnellinen viileistä lämpötiloista, muuten olisi voinut olla jäljellä vain märkä läntti. Tosin tästä johtuen maa oli kyllä märkää ja housut olivat reisiin asti mudassa lenkkareista puhumattakaan. Viidakon jälkeen matka jatkui vielä mansikkatilalle, joka ei ihan hirveää ihmetystä kyllä allekirjoittaneessa aiheuttanut. Kevään ensimmäiset mansikat tuli kyllä syötyä, eivät olleet yhtä hyviä kuin Suomessa. Perhosiakin päästiin ihmettelemään! Siellä oli myös ötökkäfarmi, jossa oli ties mitä mönkijää. Pysyin suosiolla kauempana, hostellihuoneen vessassa kun asui kaks valtavaa hämähäkkiä riemastuttamassa mua.

Kahden päivän jälkeene tulin siihen tulokseen, että Cameron Highlands on nyt nähty ja matka voisi jatkua jonnekin suuntaan kun viikonloppuakin oli vielä jäljellä. Ensin olin kovaa vauhtia menossa Kuala Lumpuriin, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan kohteeksi Georgetownin Penangissa. Se kun oli ollut jo alkuperäisen reittisuunnitelman varrella. Siinä mielessä varmastikin hyvä valinta, että formuloiden aikaan majoituksen hankkiminen ex tempore olisi saattanut olla hankalaa Kuala Lumpurissa. Mitään muuta hyvää tuossa valinnassa ei sitten ollutkaan. Georgetown on Unescon maailmanperintökohde. Jos tykkää temppeleistä niin kyllähän siellä nähtävää riittää. Mitään muuta siellä ei sitten osapuilleen olekaan. Likainen, ränsistynyt ja vanha kaupunki. Kävin ensimmäisenä päivänä kiertämässä kaupungin keskustan ja toisena päivänä Penang HIllillä ihastelemassa maisemaa kaupungin yli. Aika perinteiset ja matkaoppaan suosittelemat valinnat. No, nyt se on nähty ja uudestaan en ole menossa. Oli se silti kiva nähdä kun sitä jo tammikuussa pohdin.

Nyt reppu selkään ja kohti Tiomania!