Matka menneisyyteen

Viime keskiviikkona luentojen jälkeen matka suuntautui kohti Pulau Ubinia. Se saari, joka on osa Singaporea ja sijaitsee “varsinaisen” Singaporen ja Malesian välissä. Kun Singapore alkoi kehittyä huimaa vauhtia 1960 –luvulla niin Pulau Ubin ei seurannutkaan kehityksessä mukana vaan edelleenkin siellä voi käydä ihmettelemässä vuosikymmenien takaista elämää. NIin, tai vaihtoehtoisesti käydä katsomassa miltä monet paikat täällä Kaakkois-Aasiassa edelleen näyttävät. Saarella asuu noin satakunta asukasta, joskaan läheskään niin paljon asutusta ei näkynyt. Kaipa ne on sitten hyvin piilottaneet mökkinsä palmujen katveeseen.

Vuokrattiin Kaitlynin kanssa pyörät ja lähdettiin omatoimisesti seikkailemaan ympäri saarta. Alkuun oli vähän olo että enhän mä pysy edes pystyssä, mutta kyllähän se siitä sitten lähti. Ainakin paremmin kuin paikallisilla – eihän täällä juurikaan kellään ole polkupyöriä niin eivät ne niillä juurikaan osaa ajaa. Kämppis ei osaa ollenkaan, olisi kuulemma muuten tullut mukaan. Tarkkaan sai kyllä katsoa eteensä kun muut ajoivat mutkitellen koko tien leveydeltä jokseenkin arvaamattomasti. Onneksi oli sentään asfaltoitua tietä, yhdellä maastopolulla käytiin mutta meni niin huonokuntoiseksi että käännyttiin suosiolla takaisin. Matkan varrella näkyi niin viidakkoa, jokia kuin valtavia liskojakin ylittämässä tietä. Koirat juoksivat vapaina. Autoja ei ollut kuin muutama, pääasiallisesti ihmiset kulkevat siellä polkupyörillä. Hotelli ja pari leirintä-aluettakin löytyi ja olisihan tuo ihanteellinen pakopaikka viikonlopuksi. Vähän kuin suomalaisten mökkimaisemat, joskin pitelee parempia ilmoja kuin keskiverto juhannuksena. Lenkille ei tullut pituutta kuin kymmenisen kilometriä, mutta kuuma oli senkin edestä ja vettä kului käsittämätön määrä.