Gilin jälkeen matka jatkui takaisin Balille, joskin kohteena oli Ubud. Se sijaitsee Balin keskiosissa ja on tunnettu taidekeskuksena. Siellä on turismia ihan reilusti ja matkamuistoja löytyy jokaiseen makuun. Jonkin verran taksikyydin tuputtajat kävivät välillä hermoille, mutta kokonaisuutena varsin mukava kohde. Balilla näkyy kyllä hyvin kuinka vaurasta täällä on muuhun Indonesiaan ja Kaakkois-Aasiaan verrattuna, australialaiset turistit ovat tänne kantaneet rahaa jo muutaman kymmenen vuotta ja onhan täällä kahvin tuotantoakin.
Ensimmäisenä päivänä Ubudissa Tamara lähti elefanttisafarille ja minä ihmettelemään kaupungin ulkopuolella olevia riisipeltoja. Eivät nuo yhtä hienoja olleet kuin Filippiineillä, mutta rauhallisen aamupäiväkävelyn siellä sai silti tehtyä. Parissa hindutemppelissä ja taidegalleriassakin tuli käytyä siinä matkan varrella. Toisena päivänä ohjelmassa oli apinametsässä käynti, joka oli muuten ihan hotellin vieressä. Apinoita sai ihailla aamupalallakin :) Tosin vierailu loppui lyhyeen kun kovinkin ahneet apinat kävivät turhan tuttavallisiksi ja päätettiin pelastautua jonnekin pois niiden ulottuvilta. Loppupäivä kuluikin mukavasti shoppaillen.
Nyt istuskelen Balin lentokentällä. Löysin katon pääni päälle, langattoman verkon ja pistokkeen koneen laturille. Tamaralla oli lento tänään iltapäivästä Singaporeen ja sieltä jatko Helsinkiin. Mä vitkuttelin jatkosuunnitelmien kanssa sen verran pitkään, että tuon lennon hinta oli pompannut jo korkealle. Niinpä lähden huomisaamun ensimmäisellä lennolla kohti Singaporea. Tästä lentokentältä ei ole kuin pari kilsaa matkaa Kutan sykkeeseen ja kävinkin siellä kääntymässä. Viihdyin niin hyvin, että tulin ennemmin kymmeneksi tunniksi lentokentälle. En viitsinyt mitään hostellia metsästää täksi yöksi kun lento on kuitenkin jo kuudelta aamulla niin ei siinä olisi ehtinyt nukkua kun pari tuntia. Kutalla yritti setä taas huijata rahanvaihdossa ja kaikki hengittivät niskaan kun olisi pitänyt ostaa luoja ties mitä. Matkamuistomyyjät kutsuivat mua darlingiksi huudellessaan perään, meinasin muutamaa setää humauttaa vesipullollani närkästyksissäni kunnes huomasin että olin se darling myös naispuolisille tyrkyttäjille.Voin kertoa että fiilikset oli kyllä jotain ihan muuta. Enkä muuten käynyt edes samoilla rahanvaihtajilla, tosin matkaoppaatkin varoittelivat että Kutalla täytyy olla tosi tarkka vaihtaessaan rahaa.
Tosin eivätpä ne apinatkaan aina mitään kavereita ole.. Mulla oli vesipullo ja Tamaralla laukussa banaaneita. Eivät onneksi käyttäneet kynsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti