Nousevan auringon maa

Yö lentokentällä, jalat rakoilla ja 22 tuntia hereillä – mikäs sen parempi asetelma lähteä etsimään hostelliaan. Varsinkin kun normaalin osoitteen sijasta muistilapussa luki Anne Hostel, Yanagibashi 2-21-14. Nohevampihan tuosta jo bongaa numeroista millä alueella, missä korttelissa ja mikä talo on kyseessä. Täällä ei siis ole kaduilla nimiä tai muita länsimaalaisia hömpötyksiä eivätkä nuo talot ja korttelit ole edes numerojärjestyksessä. Tällainen tyhmempi luottaa metroaseman karttaan, joka ei sitten ollutkaan yläreuna pohjoiseen ja kävelee tunnin ympyrää noin neliökilometrin alueella se rinkka selässä ja jalat rakoilla. Ostin nimittäin Singaporesta uudet kengät (on hienot!) ja niitä ei ollut ihan fiksuinta laittaa jalkaan ensimmäistä kertaa siinä kohtaa kun kävelee viisi kilometriä se jo muutamaan otteeseen mainittu rinkka selässä. Onneksi ulkona sentään oli valoisaa, täällä pohjoisemmassa tuo kesäaika näkyy selkeästi pidempänä päivänä kuin päiväntasaajalla.

Noin kello seitsemältä aamulla löysin vihdoin hostellille. Itku kurkussa ja pahanhajuisena soitin ovikelloa – enkä sitten osannut edes käyttää numerolukkoa vaikka sain ovipuhelimen kautta ohjeet. Onneksi sieltä iloinen respan tyttö hyppi alakertaan pelastamaan rättiväsyneen ja hieman nolostuneen reppureissaajan. Mun pedissä nukkui jo joku, mutta sain onneksi samaan hintaan sängyn pienemmästä neljän hengen huoneesta, jonka olen kaksi päivää jakanut ainoastaan itseni kanssa. Ylipäätään täällä paikalla on aivan loistava hinta-laatu suhde. Aamupala kuuluu hintaan, rauhallisella paikalla ja täällä on niin puhdasta että käyn suihkussa ilman läpsyjä. Sitä en siis tehnyt edes Singaporessa kampuksella.

Kaksi päivää tässä on nyt matkailtu tehokkaasti ympäri Tokiota. Suurin osa kaikesta kirjoituksesta ja kylteistä on japaniksi ja harvempi täällä puhuu englantia. Tästä huolimatta vatsa on täynnä, pyykit puhtaat ja olen nähnyt ne nähtävyydet mitä olen halunnut. Iso hymy vaan naamalla ja paljon selitystä käsillä niin kaikki on ainakin toistaiseksi onnistunut. Taidetta olen ihastellut niin galleriassa kuin taidemuseossakin, varsinkin jälkimmäisessä oli tosi hieno näyttely mutta valitettavasti siellä ei saanut kuvata. Alla oikealla on kuva “Imperial palacesta”.

Kokonaisuutena Tokio on enemmän kiinalainen ja itämainen kuin länsimaalaisen kiiltävä kuten Singapore. Jostain syystä olisin odottanut toisinpäin. Japanilainen vaatemuoti on hienoa, luojan kiitos hinnat eivät ole juurikaan Suomea halvemmat ja visa jäi tänään hostellille. Muuten olisi voinut käydä hassusti. Kokonaisuutena hieno kaupunki, mutta vähemmän erilainen verrattuna muihin suurkaupunkeihin kuin olisin olettanut tässä nykyisessä Japani-villityksessä, joka tuntuu ainakin Suomessa vallitsevan. Alla olevissa kuvissa vähän näkymää kaduilta, temppelistä ja ruokapöydästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvaajan lisäksi (tai sijasta..) kiitosta näistä kuvista kuuluu myös upouudelle kameralleni, joka maksoi budjetoitua enemmän mutta on kyllä osoittanut olevansa hintansa arvoinen jo nyt. Tämän huomaa hyvin esimerkiksi tuosta alhaalla vasemmalla olevasta öisestä kuvasta Tokiosta, se on otettu ikkunan läpi ja automaattisilla yökuvaus asetuksilla. Ei hassumpi vaikka itse sanonkin, ainakaan verrattuna vanhalla kameralla otettuihin vastaaviin jotka yleensä poistin saman tien.