Tämän vuoden juhannusreissu suuntautui kaikkien Fujien esikuvalle, Japanin korkeimmalle vuorelle Mt. Fujille. Korkeutta kyseisellä tulivuorella on vajaan neljän kilometrin verran. Kiipeilyhaaveet jäivät tosin haaveilun tasolle, koska rinkasta ei löytynyt tarvittavaa varustusta. Kesäisinkin huipun lämpötila on vain pari astetta plussalla, joten pipo ja hanskat olisivat olleet tarpeen pitkistä housuista puhumattakaan. Tämä takaisku ei kuitenkaan estänyt vaellusta läheisen Kawakuchiko järven ympäristössä, parin päivän aikana kilometrejä kertyi kiitettävästi ja tuli myös havaittua kuinka tyhmältä palanut naama näyttää vaaleiden hiusten kanssa. Luonto oli uskomattoman vihreää ja kukat kauniita, paljon löytyi myös Suomesta tuttuja kasveja kuten apiloita ja päivänkakkaroita.
Edeltävässä kirjoituksessa kehuin Tokion majoitusta – nyt olikin sitten vuorossa vähän mielenkiintoisempi majapaikka. Japanissa kannattaa siis varata etukäteen, on yleensä halvempi vaihtoehto ja sen lisäksi näiden kulttuuri on sellainen että sisälle ei vaan sovi tupsahtaa varoittamatta. Saavuin paikalle noin minuutilleen ilmoittamanani aikana. Tunnin verran istuin kuistilla ja odotin että joku tulisi avaamaan. Sen jälkeen tartuin puhelimeen ja langan toisessa päässä setä kertoi, että omistaja oli joutunut poistumaan paikalta perhesyiden vuoksi ja avain oli odottamassa minua auton alla. Kovasti sain kahden päivän ajan lupailuja, että omistaja on tulossa takaisin hetkenä minä hyvänsä. Tästä huolimatta vietin kaksi päivää yksin kyseisessä majatalossa, muita asiakkaitakaan kun ei ollut. Yrittäessäni sähköpostitse kysellä luvattujen palveluiden kuten internetin ja ilmaisen matkatavarasäilytyksen perään sain vain ilmoituksen, että olen hankala ihminen ja jos en poistu talosta tiettyyn hetkeen mennessä (joka oli 11 tuntia ennen varausvahvistuksen check-outia), he soittavat poliisit ja syyttävät minua murrosta. Nyt odotellaan tuleeko lisäveloituksia luottokortille, vähensin nimittäin kellon alle jätettävästä laskun loppusummasta muun muassa matkatavarasäilytyksestä aiheutuneet kulut. Itsessään hostelli oli kyllä oikein siisti ja hyvin hoidettu, mutta ehkä kuitenkin ennemmin valitsisin bambuötökkämajan. Kaksi yötä isossa talossa olivat sen verran rankkoja, että Suomeen palattuani hankin kämppiksen/poikaystävän/muutan takaisin äidin ja isin luo. Yksinään pimeässä ei ole hyvä olla vaikka nukuinkin valot päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti