Noin 24 tunnin kuluttua istun viimeistä kertaa East-West metrossa kitisemässä linjan pituutta. Miten voi olla että pelkästään matka keskustaan kestää bussimatkoineen noin puolitoista tuntia saati sitten lentokentälle? Enpä usko että tulen myöskään ikävöimään noita sataa kolmeakymmentä porrasta, jotka saan kävellä päivittäin kämpille tai yhtä luennoitsijaa, jolle olen antanut tuttavallisemmin lempinimeksi "jerk". Puhumattakaan kämppiksen parisuhdekriisistä, jota on selvitelty skypen välityksellä noin helmikuusta asti.
Kun joulukuussa lähdin Suomesta niin olo oli paniikinomainen, mutta tiesin silti palaavani takaisin suhteellisen pian. Tuleva jännitti, mutta Suomen jääminen toistaiseksi ei ihan hirveästi surettanut. NTU:lle en kuitenkaan todennäköisesti ole palaamassa enää koskaan huomisen jälkeen, Singaporeen pääsen onneksi vielä kesäkuussa muutamaksi päiväksi. Olo on kuitenkin vähintäänkin haikea. Ei enää eloonjäämistaistelua hyllyjen välissä paikallisen supermarketin ruuhka-aikoina tai mukavaa setää alakerran kanttiinissa. Ei enää yhtään keskiviikkoisia Ladies Nighteja ja Clarke Quayn siltaa. Suurinta osaa vaihdon aikana saamistani kavereista en tule todennäköisesti enää näkemään. Onneksi on sentään Facebook ja Skype niin yhteyden pitäminen on suhteellisen helppoa. Vieläkin ihmetyttää mihin tämä kevät on kulunut, vastahan oli tammikuu!
Vielä täytyisi käydä tekemässä viimeinen tentti ja pestä pyykit. Muutaman tunnin päästä on tämän neidin vaihto-opiskelu ohi, tosin reissu ja sen myötä blogin kirjoitus jatkuvat vielä vajaan kolmen kuukauden verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti