Taas on tullut ihasteltua mitä ihmeellisempiä ja myös niitä vähän vähemmän ihmeellisiä rantoja.
Muutama viikko sitten lähdettiin Kaitlynin kanssa viikonlopuksi Tioma
nille, Malesiaan. Majoittauduttiin pienelle rannalle, jossa oli muutamia bungaloweja, yksi ravintola ja yksi rantabaari. Kyseinen kylä käsitti rannan lisäksi yhden rannan suuntaisen tien. Autolla sinne ei päässyt ollenkaan, muutaman mopon näin. Vesi oli kirkasta ja aurinko lämmin, hiekka ei kuitenkaan ollut niin valkoista kuin toivoa olisi voinut. Kuulemma se on valkoisempaa joillain muilla rannoilla, mutta niillä ei ole yhtä rauhallista kuin tuolla. Saaren keskellä kohosi vuori. Maisemat olivat siis jokseenkin samanlaiset kuin Thaimaassa Koh Taolla, joskin vielä kauniimpaa ja ennen kaikkea tosi paljon rauhallisempaa. Viikonlopun aikana maattiin rannalla, uitiin ja maattiin rannalla. Lauantaina käytiin parin kilometrin kävelyllä duty-free myymälässä. Tioman on siis verovapaata aluetta, joskaan Malesiasta ei saa tuoda Singaporeen mitään alkoholipitoista.
Viimeinen luentoviikko käsitti lähinnä kertausluentoja, tosin itsellän
i yli puolet opetuksesta oli peruttua. Niinpä wappua edeltävänä maanantaina oli hyvä lennähtää Phuketiin. Patong muistuttaa Pattayaa enemmän kuin Pattaya itse eikä kyllä muutkaan rannat sykähdyttäneet. Yhden päivän siellä ihmettelin ennen kuin lähdin karkuun. Neonvalokylttejä, baareja, käsittämätön määrä kauppiaita tyrkyttämässä tuotteitaan ja huutelemassa perään sekä muihin Thaimaan turistikohteisiin verrattuna törkeän kalliit hinnat. Ihan heti ei tule mieleen yhtään hyvää syytä mennä sinne (ei, ei edes siinä tapauksessa että joku muu maksaa). Onneksi oikea kohteeni olikin parin tunnin lauttamatkan päässä oleva Koh Phi Phi. Siellä olikin sitten hyvä olla :)
Phi Phi koostuu y
hteensä kuudesta saaresta, joista ehdottomasti tunnetuimat ovat Phi Phi Don ja Phi Phi Leh. Ensin mainittu on se varsinainen turisteille suunnattu saari ravintoloineen ja hotelleineen kun taas jälkimmäinen on nimenomaan se, jolla Leonardo DiCaprion tähdittämä the Beach on kuvattu. Näille kahdelle saarelle niin minun kuin myös noin kaikkien muiden turistien matka suuntautui. Phi Phi Don –saaren keskellä on pieni kylä, jossa ei ole ollenkaan autoja, mopoja tai edes varsinaisia teitä vaan pieniä kujia. Turisteja oli kyllä ihan kiitettävästi, mutta siitä huolimatta tunnelma oli rauhallinen ja sai ihan rauhassa olla. Kävin myös muutaman tunnin retkellä ihastelemassa muun muassa Monkey Beachia, joka oli ihan oikeasti täynnä apinoita (tällä en viittaa turisteihin vaan ihan oikeisiin apinoihin) ja Maya baylla. Maya baylla hiekka oli aivan käsittämättö
män valkoista ja vesi kirkasta. Tähän asti kyseinen Phi Phi Leh –saari on ollut rakennuskiellossa, mutta nyt siellä oli pari taloa rakenteilla. Sääli, todella luonnonkaunis paikka. Nyt on siis viimeiset hetket vierailla siellä jos haluaa vielä oikeaa luontoa ja the Beach –elokuvan maisemia ihailla. Kävin myös snorklaamassa! Kokemus ei ollut ollenkaan niin pakokauhun sekainen kuin Egyptissä, johtuen ehkä siitä että vesi oli paljon syvempää ja mitään meduusoja ei näkynyt. Maski tosin falskasi, joten silmät, nenä ja korvat olivat täynnä merivettä.
Phi Philtä matka jatkui noin 36 tunnin verran kohti Lake Tobaa pohjois-Sumatralla Indonesiassa. Oltiin siellä viisi päivää Samosir saarella, joka on siis saari saaren sisällä kuin
Kakskerta konsanaan. Toki siihen yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Lake Toba on maailman suurimpia ja syvimpiä järviä, paikoitellen syvyyttä on yli 500 metriä. Koko järvi sijaitsee valtavan tulivuoren kraaterin sisällä, tosin tuolla vesimassalla ei taida olla pelkoa uusista purkauksista. Ilmeisesti vulkaanisuudesta johtuen siellä oli muutamia asteita viileämpää kuin ympäröivillä alueilla, varsinkin iltaisin tuuli paljon ja pitkähihaiselle paidalle oli käyttöä. Asuttiin samassa guesthousessa kun Madventuresin pojat aikoinaan, mun ja Jessin huone oli vielä sellaisessa perinteisessä batak –talossa (niissä on siis tuollainen kumma katto kuten kuvassa näkyy).. Muuten hieno, mutta kovin epäkäytännöllinen kun ovien korkeus on noin napaan asti ja jos on oikea ovi niin sitten otsan korkeudella menee hirsipalkki. Päähän sattuu vieläkin.
Samosir on ollut
aikoinaan varsin vilkas turistikohde, mutta jostain syystä hiljentynyt. Saatiin siis olla hyvin rauhassa siellä niin muilta turisteilta kuin yli-innokkailta kauppiailtakin. Yhtenä päivänä vuokrattiin skootterit ja käytiin ajelemassa reilun sadan kilsan lenkki, jonka aikana ehti saada hyvinkin näyttävät rusketusrajat pitkähihaisesta paidasta. Toisaalta onneksi ei palanut sen enempää, kämmenselistä on iho kuoriutunut pois. Kypärästä ei ihme kyllä tullut mitään sen kummempia rajoja. Mun skootteri oli pinkki ja kulki ainakin 70 km /h, kovempaa ei niillä teillä uskaltanut koittaa. Käytiin ajelun aikana kuumilla lähteillä, jotka tosin keskipäivän auringossa olivat lähinnä kiehuvat. Kyllä siellä hetken pystyi olemaan ja pulahduksen jälkeen ilma tuntui yllättävän viileältä. Tämän lisäksi ajettiin kraaterin huipulle Tele –nimiselle näköalapaikalle, josta aukeni upea näkymä koko alueelle.
Vajaa kaksi viikkoa hujahti hetkessä. Phi Phi ja Lake Toba on molemmat ehdottomasti parhaita paikkoja, joissa olen täälläpäin maailmaa käynyt. Loistava reissu siis takana. Taisin myös vihdoin oppia miten lomaillaan ja reissataan ottamalla rennosti, oli upeaa vain olla sen sijaan että ihmettelee nähtävyyksiä toisensa perään. Kävin eilen tekemässä ensimmäisen tentin, toinen on vielä tiistaina. Keskiviikkona saa pakata rinkan täyteen tavaraa, heittää loput roskiin ja ottaa suunnan kohti Filippiinejä. Vähän haikea fiilis alkaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti