Suurimmalle osalle Hiroshimaan suuntaavista turisteista kaupunki merkitsee vain yhtä asiaa: tänne tehtiin maailman ensimmäinen isku atomipommilla. Sen vuoksi myös minä tulin tänne yhdeksi päiväksi, sen enempää nähtävää täällä ei olisi ollutkaan. Kävin atomipommimuseossa, A-Bomb Domen raunioilla ja yhdessä linnassa. Loppupäivä sujuikin iloisesti shoppaillen, katsotaan kuinka iloinen huomisaamu on kun rinkkaan pitäisi saada vielä yhdet kengät..
Museo oli positiivinen yllätys. Sisäänpääsy maksu oli vain noin 50 senttiä, joten mitään rahastusta sen avulla ei tehdä, vaikka hyvinkin olisi mahdollista. Vertailun vuoksi todettakoon, että temppelien ja puistojen sisäänpääsy maksut on ollut noin 5-8 euroa. Museossa esiteltiin kuvien ja dokumenttien avulla elokuun 6. päivään johtaneita tapahtumia ja tietenkin myös pommituksen vaikutuksia. Näyttelystä kyllä huomasi, että Japanissa ollaan ja ihan objektiivinen se ei ollut. Varsinkin loppua kohden alkoi olla vähän turhan paljon valokuvia pahoin loukkaantuneista lapsista ja niitä katsoessa tuli kyllä niin paha olo, että jatkoin nopeasti matkaani ulos.
Museota ympäröi iso puisto, joka on niin ikään omistettu atomipommin muistolle. Sieltä löytyy niin muistomerkki (alla vasemmalle) kuin A Bomb Dome (alla oikealla), jota ei ole entisöity pommin jälkeen vaan se on säästetty muistomerkkinä.
Atomipommikierroksen jälkeen kävin vielä katsomassa Hiroshiman linnan, jonka pihalta löytyi pari pommituksesta selvinnyttä puuta. Kaikki rakennukset jouduttiin rakentamaan uusiksi. Hieno linna, mutta Kiotossa neljä päivää linnoja ja temppeleitä ihailtuani en mennyt enää tuonne sisälle vaan suunnistin tosiaan ostoskadulle. Erehdyin johonkin ostoskeskukseen sisälle, jossa myyjät mainostivat tuotteitaan liikkeiden ovilla niin kovaa huutaen, että korviin alkoi sattua. Sieltä pakenin ulos kadulle ja melkein suoraan Vansien alennusmyyntiin! Löysin ihanat kengät, pitkään pohdin päätöstä ja totesin ostavani. Mutta voihan rähmä, niitä ei ollutkaan sitten oikean värisenä oikeaa kokoa! Jatkoin siis matkaani tyhjin käsin pikkukiviä potkien ja mielessäni manaten, kunnes havahduin vasemmalla puolellani olevan saman ketjun toisen myymälän..Juoksin nopeasti sisälle ja lopputulosta voikin ihailla alhaalta oikealta, on ne hienot. Ne mun vanhat, hyvin palvelleet kangaskengät jäivät siis Indonesiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti