Laos sijaitsee Thaimaan ja Vietnamin välissä, Kambotsan pohjoispuolella. Pinta-alaltaan ja asukasluvultaan osapuilleen Suomen kokoinen, mutta siihen yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Luonto on todella vihreää sademetsää ja jylhiä kallioita, tosin ensimmäinen on osittain sadekauden ansiota. Vettä tulee osapuilleen puolet päivästä. Todella köyhä maa, olen tällä hetkellä Vang Viengissä, joka on the Paikka jokaiselle reppureissaajalle. Hotellihuone (kyllä, hotelli. ei siis mikään hostelli) kustantaa reilut neljä euroa yöltä, pirtelö ravintolassa 50 senttiä ja melkein aidot raybanit vajaat kaksi euroa tinkimättä. Ensimmäinen rautatie on juuri rakennettu Thaimaan rajalta pääkaupungin Vientianen kupeeseen, tiet ovat niin huonossa kunnossa että 200 kilometrin matkaan kuluu reilu nelisen tuntia. Maa on itsenäistynyt Ranskan vallan alaisuudesta, mikä näkyy täällä vielä oikein hyvin. Varsinkin Vientianessa oli kahvilaa toisensa vieressä ja juurikin sellaista eurooppalaistyylistä. Niiden takia olisin voinut jäädä sinne vaikka viikoksi syömään tuoretta pullaa, mutta kun kaupungissa ei muuta nähtävää ollut niin päätin jatkaa matkaa yhden päivän jälkeen. Tosin kyllä täällä Vang Viengissäkin leipää on tarjolla, oi mitä luksusta leipurin tyttärelle! Hedelmäkojujen myyjillä on banaaniterttujen lisäksi patonkia tarjolla ja täältä saa oikeaa kahvia, ei siis sitä 3 in 1 instantkahvia, jota on joutunut juomaan ihan liian paljon.
Vähän kävin Vientianessa kurkistamassa temppeleitä. vaikka kiintiö on kyllä edelleenkin täynnä. Alunperin matkasuunnitelmaan kuului tosiaan Myanmar, jossa ainakin kuvien perusteella on oikein hulppeasti koristeltuja temppeleitä. Kovasti ilahdutti kun löysin niitä myös täältä Laosista. Alla vasemmalla kuva temppelistä, oikealla Vientianesta kahvilanäkymää.
Yllä kahteen kuvaan tiivistettynä kaikki mitä Vientianella on tarjota. Buddhapuisto sieltä olisi löytynyt vielä näiden lisäksi – siis puisto, joka on täynnä kivisiä buddhapatsaita. Näin ollen matka jatkuikin jo heti seuraavana päivänä Vang Viengiin, joka oli pääsyy siihen miksi Laosiin edes tulin. Täällä on turismi alkanut kehittyä noin kymmenen vuotta sitten ja nyt on jo oikein kelpo kylä, tosin vieläkin sellainen mukava Gili T:n kaltainen eikä mikään Kuta. Alunperin tänne matkailijat alkoivat tulla upean luonnon vuoksi, täällä on tarjolla muun muassa kalliokiipeilyä, melontaa ja paljon isoja luolia, joihin pääsee sisälle ihmettelemään. Pakettimatkoja tänne ei ilmeisesti tarjota, mutta jonkin verran on näkynyt niin perheitä kuin keski-ikäisiä pariskuntiakin.
Lyöttäydyin jo Laosin rajalla parin jenkkitytön matkaan ja tänään käytiin luolissa ja melomassa. Ensimmäisessä isossa luolassa ei ollut keitään muita kuin me (ja mukana ollut opas) kun mentiin sinne sisälle, oli oikein luksusta kaikkien turistikohteiden jälkeen. Sen lisäksi luola oli edelleen ihan autenttinen, ei siis mitään ylimääräisiä valaistuksia, tasoitettuja kulkureittejä tai kaiteita. Aikamoista liukasteluahan se siellä mudan joukossa oli. Käytiin myös luolassa, jossa vedenpinta oli niin korkealla että sinne mentiin valtavassa uimarenkaassa. Oli ihan huippua kellua sen luolan läpi, joskin ajoittain kulkuaukot olivat hivenen kapoisia. Melontakuvassa tarkkasilmäinen bongaa allekirjoittaneen sinisessä sadetakissaan kauemman kajakin etupenkiltä.
Kuten täällä kovin usein kuulee sanottavan: “same, same but different”. Sitä samaahan nämä kaikki Kaakkois-Aasian maat Singaporea lukuunottamatta ovat, mutta täältä Laosista on löytynyt piristyttävän paljon positiivisia eroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti