Matka jatkui HIroshimasta sunnuntaiaamun aikaisina tunteina kohti Koreaa. Suunnitelmana oli ottaa juna Hiroshimasta Shimonosekiin, josta iltalautta Busaniin Koreaan ja sieltä sitten jatkaa aamulla junalla Seouliin. Jännitystä riitti jonkin verran, koska lauttayhtiön kotisivut olivat ainoastaan Koreaksi ja Japaniksi. En siis tiennyt pitäisikö liput varata etukäteen ja onko yhtiö ylipäätään toiminnassa. Olin muuten ainoa ei-aasialainen matkustaja, joten eipä muutkaan länsimaalaiset reissaajat tietoa löydä tuosta yhteydestä. Oli kuitenkin selkeästi halvempi reititys kuin Fukuokan kautta, joten sillä päätin sitä yrittää. Aikataulun ja hinnaston löysin Lonely Planetista, siinä sitten vaan toivottiin että kevään 2009 tieto on vielä käypää. Kaikki kuitenkin sujui siis paremmin kuin hyvin ja tätä kirjoittaessa istun junassa kohti Seoulia. Harvemmin sujuu näin mutkattomasti.
Matkalla tuli vielä pari ihmetyksen aihetta mieleen:
-Japanissa bussit sammuivat aina pysähtyessään esimerkiksi liikennevaloihin. Ensin luulin kuskin vain töpeksivän, mutta sama toistui jokaisella kerralla kun matkustin bussilla.
-Rahanvaihto aiheutti päänsärkyä. Monet paikat eivät vaihda kuin jenkkidollareita ja siis ylipäätään rahanvaihtopaikkoja on todella vähän. Pankit vaihtavat kaikkea valuuttaa, mutta tässä kohtaa kannattaa huomioida että esimerkiksi postipankkia ei lasketa pankiksi. Siis se, että putiikin nimessä lukee “bank”, ei vielä tarkoita sen olevan pankki. Sitten kun pankki löytyy niin paperiin täytyy täyttää hotellin tiedot puhelinnumeroa myöten. Ilman puhelinnumeroa ei rahanvaihto onnistu, kuten sain oppia kantapään kautta. Rinkka oli selässä ja olin matkalla seuraavaan kaupunkiin, mutta pankin täti varmaan luuli mun raahaavan matkatavaroita huvikseni kun huoneen avainta kyseli. Olisi siis kuitenkin etsinyt sen puhelinnumeron mun puolesta. Sillä ei sitten kuitenkaan ollut mitään merkitystä asunko mä siinä hostellissa oikeasti vaan annoin sattumanvaraisen hostellin tiedot. Koreassa rahanvaihto on huomattavasti helpompi prosessi. Annoin tätille japanin rahaa ja täti antoi mulle korean rahaa.
-Lautta Shimonosekistä Busaniin oli ihan kuin ruotsinlaiva! Pienempi, mutta löytyi niin taxfree, karaoke kuin pelikoneetkin. Majoitus oli isossa huoneessa, mulla oli naispaikka joka tarkoitti lattialla olevaa patjaa noin kymmenen hengen huoneessa. Meitä oli kuitenkin vain minä ja kaksi eläkeikäistä mummoa. Suihkuhuone oli kuitenkin astetta mielenkiintoisempi. Siellä oli kaksi allasta, kooltaan noin kylpyammeen ja uima-altaan välistä, ehkä noin 3m x 3m. Niiden vieressä oli suihkut, joiden asettelu muistutti lähinnä kampauspöytää. Siinä oli siis vierekkäin noin kuusi pyöreää peiliä (kooltaan yhdenhengen puolivartalopeili), joista jokaisen alla oli suihku ja syvä lautanen, joka toimitti lavuaarin tehtävää. Suihku oli matalalla, siinä oli edessä muovijakkara joilla oli tarkoitus istua ja peseytyä. Lisäksi kylpyaltaat olivat ikkunan alla, josta saattoi ihailla Busanin luonnonkaunista satamaa. Saavuttiin siis sinne jo aamuyöllä noin kolmelta, mutta immigration avautui vasta kahdeksalta niin siihen asti piti (sai) olla laivassa nukkumassa. Yhdessä alasti kylpeminen oli siis ihan normaalia, mutta sain tädeiltä pitkiä katseita kun vaihdoin vaatteita huoneessa.
-Laivalla ulospääsyä odotellessa heitin rinkan ja repun jonoon (ja olin taas auttamattomasti kaksi tuntia myöhässä muiden jonoon tulosta) ja olin itse parin metrin päässä ihmettelemässä jotain. Kiinnitin huomiota korealaiseen/japanilaiseen setään joka pyöri mun rinkan ympärillä, ilmeisesti tavasi joko repussa olevaa Haglöfsin merkkiä tai rinkan Tatonka suojusta. Suljetussa laivassa kun oltiin (ja matkustajia yhteensä vain noin sata) niin totesin että ei se varmaan yritä varastaa mitään niin en rynnännyt puolustamaan omaisuuttani. Aikansa ihmeteltyään tuli multa kysymään olenko saksalainen. Hirveän uteliaita nämä ovat siis mun kotimaastani, täytyisi vihdoin ommella se suomen lippu –kangasmerkki reppuun. Yllättävän paljon tulee myös kadulla ja kaupassa ihmisiä kysymään mistä olen kotoisin, olisin olettanut näiden olevan tottuneempia länsimaalaisiin.
Ystävällisyydestä tuli vielä pari esimerkkiä matkan varrelta Hiroshimasta Seouliin
-Hiroshimassa junaa odotellessani vanhempi rouva tuli kysymään tarvitsenko apua. En tarvinnut, olin oikealla raiteella. Myöhemmin sama täti käänsi mulle junan japaninkielisiä kuulutuksia, huolehti mut junanvaihdossa uuteen junaan ja kävi vielä itse kyydistä jäädessään kysymässä onko mulla kaikki kunnossa. Samainen rouva oli kovin ihmeissään miksi en lennä, se kun olisi huomattavasti nopeampi vaihtoehto. Maitse ja meritse matkustaminen on kuitenkin paljon hauskempaa, näkee ja kokee paljon enemmän erilaisia asioita.
-Kun pääsin perille Shimonosekin lauttaterminaaliin niin jo liikennevaloissa valojen vaihtumista odottaessa vartijasetä heilutti kättä ja huuteli “Busan, Busan”. Sinnehän minä olin menossa ja niin setä ohjasi mut oikeaan rakennukseen ja oikealle lippuluukulle asti.
-Turisti-info on oikea turisti-info eikä matkatoimisto! Sieltä saa siis luotettavaa tietoa eikä kukaan yritä myydä mitään.
-Busanin rautatieasemalla myyjä piirsi mulle kartan junavaunusta ja osoitti missä mun penkki on. Kyllä täällä ois tosin ollut ihan samanlaiset merkinnätkin kun suomessa :)
-Rautatieasemalla kun pääsin laiturille niin joku liikemies oli menossa samaan junaan. Kaivoin lipun esiin katsoakseni vaunun numeron (lippu oli siis englanniksi ja koreaksi, joten siitä oli oikeastikin iloa) niin tämä herrasmies tuli kysymään tarvitsenko apua, katsoi mun lipusta tiedot ja kertoi mihinpäin mun pitää mennä ennen kun ehdin suutani avata.
-Junavaunussa oli mainos langattomasta verkkoyhteydestä. Se kuitenkin vaati jotain rekisteröitymistä tai kirjautumista jonnekin ja tämä sivu oli sitten vain koreaksi. Vastapäätä istuva setä työsti ongelmaa vartin ja soitti pari puhelua ilmeisesti kavereilleen kysyäkseen neuvoa. Ei saanut toimimaan ja oli siitä vielä hirveän pahoillaan.
Kiinalaisista ei ole edelleenkään mitään hyvää sanottavaa. Kämppis oli ilahduttava poikkeus, mutta muuten käyvät hermolle. Shimonosekin lauttaterminaalissa setä tupakoi ketjussa kieltokylttien alla ja mun vieresssä, meinasin ärähtää mutta totesin sen olevan hyödytöntä kun kiinalaisista on kyse. Lisää avautumista luvassa tästä aiheesta kunhan pääsen Kiinaan asti (ja sieltä pois, koska Kiina on blokannut blogspotin), sieltä saatetaan poistua aika vauhdilla heti kun olen tärkeimmät Pekingin ja Shanghain nähtävyydet ihastellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti