Toisella puolella maapalloa myös jotkut asiat ovat väärinpäin. Tässä hämmentäviä hetkiä Japanista:
-Bussiin mennään sisälle keskiovesta ja poistutaan etuovesta. Maksu suoritetaan poistuttaessa, vaikka onkin suurimmalla osasta linjoista samanlainen kiinteä matkan pituudesta riippumaton maksu kuin Suomessa.
-Karttapallo, joka oli esillä Hiroshimassa museossa. Hetken sitä sain ihmetellä ennen kuin keksin missäpäin Suomi on. Täällä ei myöskään mitkään kaduilla tai metroasemilla olevat opaskartat ole yläreuna pohjoiseen vai miten milloinkin.
-Ihmisten ystävällisyys ja äärimmäinen kohteliaisuus. Osakan rautatieasemalla pyörin ympyrää ja parikin ihmistä tuli kysymään tarvitsenko apua. Suomessa katsottaisiin korkeintaan pitkään eksynyttä turistiparkaa. Nähtävyyksissä japanilaiset turistit tulevat usein kysymään haluaisinko heidän ottavan minusta kuvan omalla kamerallani, tämä siis myös elekielellä vaikka eivät puhuisi sanaakaan englantia.
-Mua luullaan täällä yleensä australialaiseksi.
-Suomalaisia näkynyt enemmän kuin Phuketissa, tosin täällä lähinnä osapuilleen samanikäisiä kuin minä kun taas Thaimaassa oli vanhempaa ja perhelomailijoita.
-Kengänkoko on senttimetrejä, mittanauha olisi kätevä. Kenkäkaupassa myyjä solmi sovitettavan kengän nauhat.
-Osoitteet on ihan käsittämättömiä numeroyhdistelmiä alueesta, korttelista ja talosta.
-Aina kannattaa ottaa kaksi karttaa: toinen englanniksi ja toinen japaniksi. Japaninkielisen avulla voi kysyä paikallisilta reittiohjeita kun ei ne tiedä täällä paikkojen englanninkielisiä nimiä tai ymmärrä meidän kirjaimia.
Ja jotkut asiat ovat ihan samalla tavalla kuin Suomessa, mikä puolestaan aiheuttaa hämmennystä kun on tottunut Kaakkois-Aasian kaaokseen:
-Raitiovaunussa viereen istuu humalainen japanilainen mies. Puku päällä ja kaikin puolin siisti, ilmeisesti jäänyt vain työpäivän jälkeen parille. Ja kovastihan sitä kiinnostaisi keskustella suomitytön kanssa.. Setä puhui englantia yhtä paljon kuin minä japania, joten hän kaivoi puhelimen esiin ja yritti saada langan päähän englanninkielen taitoista henkilöä.
-Täällä ei saa tehdä mitä haluaa tai toimia vähän ohjeiden vierestä vain sen takia että on turisti ja näyttää eksyneeltä vaan samat säännöt pätevät kuin paikallisiin.
-Kukaan ei huutele kadulla ja kerro minun tarvitsevan manikyyriä/pedikyyriä/taksia/t-paitaa.
-Sisällä ei pidetä kenkiä eikä edes läpsyjä. Tosin täällä on niin puhdasta, että ei edes tarvitse.
-Bussit ja junat kulkevat minuutilleen aikataulussa. Tämä siis sisältää myös sen, että niillä on aikataulut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti