Pekingin ankkaa Pekingissä

Taas on kuin huomaamatta muutama päivä kulunut – vähiin käy ennen kuin loppuu. Tuliaisten hankkimisen aloitin tänään, tosin en kyllä oikein tiedä mikä olisi tarpeeksi pientä ja kevyttä tuonne mun täyteen sullottuun rinkkaan :)

Menneiden päivien saldoa Lama temppeli, Pekingin alueen isoin ja ehkä tärkeinkin buddhatemppeli. Alkaa pikku hiljaa temppelikiintiö tulla täyteen tämän reissun osalta, mutta tuo yksi käytiin vielä katsomassa. Sen lisäksi katsottuina on eläintarhan pandat ja kesäpalatsi. Eläintarha oli huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin Nanningissa mutta ei siltikään mikään mieltä ylentävä, Kiinassa tuo eläinten arvostus ei ole ihan samalla tasolla kuin Euroopassa. Kesäpalatsiin huonetoveri yritti mua houkutella sunnuntaina, mutta sanoin että Kielletyn kaupungin koettelemusten jälkeen en kyllä mihinkään pääturistikohteisiin lähde kuin arkisin ja silloinkin tarkkaan harkiten. Tämä oli erittäin fiksu päätös, siellä oli ovella kävijätilastoa ja arkipäivisinkin vierailijoita ollut noin 50 000. Onhan se iso paikka, mutta kyllä tuollainen määrä ihmisiä silti on aikamoinen lauma.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paikkojen valtavuudesta kertoo jotain, että yllä olevista kuvista vasen alanurkka on otettu kesäpalatsilla. Olin palatsin alueella, se jatkuu tonne mäen huipulle (ja mäen taakse) missä näkyy pari rakennusta ja jatkuu vielä mun selän taakse paljon enemmän kun mitä aluetta kuvassa näkyy.Oikean alanurkan kuvan patsas on puolestaan tehty yhdestä ainoasta puusta ja sillä oli korkeutta reilusti toistakymmentä metriä. Isoin näkemäni autotie on kuusi suoraan menevää kaistaa ja kolme kääntyvää – suuntaansa. Saatoin kyllä mennä laskuissa sekaisinkin. Käveltiin yksi päivä “ihan läheltä” hotellille takaisin kun ruuhka-aikana taksin saaminen ei ollutkaan niin helppoa. Matkaa ei kertynyt kuin Kielletyn kaupungin pituus ja Tiananmen aukio, mutta aikaa kului melkein tunti.

 

Tänään ruokana oli Pekingin ankkaa, kun tarjoilija sitä oikein erikseen suositteli. Ja kyllähän se hyvältä maistui päivän aherruksen jälkeen, johon kuului muun muassa junalipun hankkiminen Shanghaihin. Täällä kun matkatoimistot eivät voi ostaa nopeisiin juniin lippua vaan mun piti se henkilökohtaisesti hakea ja näyttää passia lippuluukulla. Mukana oli kyllä paperilappu, johon oli kirjoitettuna mitä haluan, mutta eipä tuo silti mikään helppo homma ollut. Ticket office luki vielä englanniksi, mutta luukkuja oli tarjolla yhteensä sata ja ainoastaan kiinaksi oli selvitetty mitä lippuja saa mistäkin. Lisäksi mun lapusta oli unohtunut päivämäärä ja sitäkös siinä selvitettiin myyjän ja kahden tulkkaavan ihmisen välityksellä.Samalla kävin katsomassa jo valmiiksi mistä se juna lähtee, mikä ei ollut ollenkaan huonompi ratkaisu. Jos on merkitty fiksusti “arrivals” lukuisin kyltein, niin melkein olisin odottanut vastaavaa kylttimerta myös “departues” laitureille.